Sanchez, tacotaivas Kööpenhaminassa

Meksikolaistaustainen mahtidaami Rosio Sanchez on jo muutaman vuoden ajan ihastuttanut kööpenhaminalaisia herkkupeppuja Torvehallernen ja Kødbyenin tacokioskeillaan. Viime vuoden marraskuussa avattu Sanchez (Istedgade 60) on kipsoja suurempi ja muutenkin ravintolamaisempi.  Sinne voi (=kannattaa) tehdä pöytävarauksia, erityisesti sunnuntaibrunssin on liverrelty olevan kokemisen väärti.

Satuin Kööpenhaminaan Sanchezin avajaisviikolla ja ilokseni onnistuin buukkaamaan hahmolleni baaritiskipaikan ensimmäiselle illalle, jolloin kuppila oli virallisesti auki.

Meksikolaisen sapuskan lisäksi Sanchezissa on kunnioitettava valikoima erilaisia mezcaleja, joten luonnollisesti sitä löytyy myös talon negronista, josta tykkäsin kovasti.

Ennen omien paikkojen pyörittämistä Rosio Sanchez on työskennellyt Nomassa, josta saadut skandivaikutteet näkyvät muiden muassa tässä chicharrónissa, joka on possun nahan sijaan työstetty turskan nahasta (toki sikamaistakin versiota menulla oli). Aika hemmetin hyvää dipattuna simpukoista ja vihreistä karviaisista valmistettuun salsaan ynnä hapankermaan.

Vakiolistalla on päivän taco, joka sattui vierailuiltanani sisältämään pehmeäkuorista rapua. Se oli NIIN herkullista, että äidyin tilaamaan niitä santsiannoksen. Olisin ihan helposti voinut vetää raputacoja vielä kolmannenkin satsin, mutta se olisi ehkä ollut jo liioittelua.

Aterioijille tuodaan tarjolle automaagisesti valikoima tujakkuusasteeltaan eri tasoisia salsoja ja soosseja, joista äkeimpiä kehotetaan maistamaan ensin varo-varo-vasti. Suosittelelen uskomaan annettua kehoitusta.

Ruokajuomaksi valikoitui pullollinen meksikolaista pilsneriä.

Siunatuksi lopuksi jaksoin vielä natustella appelsiiniparfait'lla kruunatun paistotuoreen churron...

...mutta sitten tilanne jo huusikin digestiivi-mezcalia. Päädyin testaamaan Alipús San Miguelin Tio Jesusta, jota kuvattiin termeillä "smokey, not for sissies, spices." Jestas mitä viinaa! Jo tämän yhden moukun perusteella olin valmis olemaan samaa mieltä Rosio Sanchezin kanssa siitä, että mezcalia voi juoda läpi koko aterian.

Sanchezin juomat ja syömät maksoivat 680 paikallista kruunua eli vähän yli 90 euroa. Ei nyt ihan sieltä edullisimmasta päästä, mutta hyvinkin hintansa arvoinen kokemus, sillä ruoat olivat yhtään liioittelematta loistavia ja palvelu supersydämellistä. Onneksi pääsen Sancheziin piakkoin uudestaan, sillä brunssivaraus lokakuun lopun Köpiksen reissulle on jo tehty.