Tikulla silmään

Viime aikoina blogeissa on kerrattu kuluneen vuoden kohokohtia. Niistä innostuneena minäkin päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja vetää yhteen männävuotisia makumuistoja, joita en ole vielä ehtinyt täällä jakamaan.


Alkuvuodesta väsäsimme porukalla susheja Muulinkolossa. Tuolloin toveri -stjtr- pääsi sushineitsyydestään ja makeihin rullailtiin Kalevalan päivän kunniaksi savusärkisäilykettä, joka osoittautui kelpo tuotteeksi.


Pääsiäisenä kalaravintoloissa vietettiin tummien oluiden viikkoja. Oheisen fantsun julisteen ikuistin Vastarannan Kiiskessä, jossa Ridgewayn Bad Elf-oluita tuli maisteltua toinenkin pullollinen.


Kesäkuussa entisessä kotikaupungissani järjestettiin hulppeat kokoontumisajot. Tapahtumassa ruoka ei ollut keskeisessä osassa, mutta todistettavasti joku retkueestamme ravitsi itseään lihapiirakalla jossain vaiheessa kekkereitä. Toivottavasti nähdään tulevana suvena uudestaan!


Vuoden härpäkeuutinen oli ehdottomasti Beanzawave, Heinzin kehittelemä maailman pienin mikroaaltouuni. Vehkeen kuva on napattu Daily Mailin sivuilta.

Pyöreän, USB-porttiin kytkettävän uunin prototyypin strategiset mitat ovat sutjakat 20 x 15 x 15 senttiä (korkeus x leveys x syvyys), mutta sadan punnan hinta on vielä melko suolainen.

Olisi tuollainen kyllä aika hieno. Mutta niin olisi lihapullagrillikin.


Heinäkuussa olin ystäväni kanssa kestittävänä Porvoossa. Herkullisen Maupon paremman kuupalaispajellan ohjetta en ole saanut vieläkään postattua, mutta tässä edes kuva kyseisestä eväästä melkein valmiina.


Kesällä tuli juotua aika paljon mojitoja. Vähäisin syy moiseen ei liene Hakaniemen hallin yläkerrasta hankkimani söötti puunuija, jolla limet ja ruokosokerit on hyvä survoa muhjuksi.


"Mojitoa muistuttavaa elintarviketta" puolestaan tarjoiltiin elokuussa pohjoishelsinkiläisissä pihapirskeissä, joiden teemana oli Syvä Etelä. Samoissa bileissä hörpin myös yliannostuksen bourbonia, mutta siitä saan syyttää ainoastaan itseäni.


Alkusyksystä äkkäsin, että Stockan Herkussa myydään tölkkitolkulla SEKÄ kirsikkakolaa ETTÄ vaniljakolaa! Miksi kukaan ei ole kertonut riistolimujen saatavuudesta minulle aiemmin?


Syyskussa Porkkanamafia organisoi kasvisbrunssin, jonka tarjottavat suunnitteli Michelin-tähdellinen vegekokki Pietro Leemann.


Kahdellesadalle ensimmäiselle riitti makupalalautanen, jolta löytyi shottilasillinen kurkkukeittoa valkosipulikermalla, hirmu hyvää sienimoussea paahtoleivällä, haudutettua punajuurta, pistaasia ja maa-artisokkasosetta sekä paistettu bansku vadelmamelballa. Maukasta!


Leffaruokaskabassa myöhästyin kriittisesti ja piemontelaiset ehtivät postaamaan oman lihapullaspaghettinsa ennen minua.

Haasteruokaan sain inspiraation siemeniä Kaunottaren ja kulkurin lisäksi myös Piinan kohtauksesta, jossa Paul Sheldon kehuu Annie Wilkes'n lihamureketta:

- You know I never tasted meatloaf quite like this, what's your secret?
- My secret is, I always use fresh tomatoes, never canned. And to give it that extra zip, I mix a little Spam with the ground beef!


Omiin kisapulliini sotkin siis maitoa, korppujauhoja, munia, sikanautaa purkista, possun jauhelihaa, raastettua Pecorinoa, persiljaa, valkosipulia, suolaa ja pippuria. Soossin tykötarpeita olivat tuoreet tomaatit, oliiviöljy, valkosipuli, basilika ja suola. Hyvää tuli, mutta polkkaushidasteluni harmittaa vieläkin!


Marraskuun lopulla kävin Savossa varhaistetulla jouluvierailulla sekä ♥ höpsähtämässä ♥ kavereiden 160-vuotissyntymäpäivillä. Äreiden kinkereiden aiheuttamaa oloa piti lääkitä pystyttämällä kummityttöni luokse mellevä hampurilaisbuffa.


Pihvit paistoimme itse luomulehmän lihasta, mutta sämpylät olivat ydinsodankestävää kamaa. Purilaisten lisukkeiksi katettiin valkosipulimajoneesia, pekonikastiketta, punasipulia, tomaattia, suolakurkkua, pekonia, juustoa ja salaattia sekä tietenkin pakasteranskalaisia.


Mukanani iloisesta Itä-Suomesta toin aikamoisen määrän isän keräämiä ja suolaamia haaparouskuja, kaunis kiitos niistä. Yhdestä purkinpuolikkaasta valmistui jo sipulin ja kerman kanssa loistavaa sienisoossia.

Joulunpyhien jälkeen Kulinaarimurula täytti kolme vuotta. Se tuntuu hurjan pitkältä ajalta, saas nähdä kuinka kauan tämä touhu vielä jaksaa innostaa.

PMMPoro on parasta!

Vuosi vaihtui Kulinaarimurulassa kertakaikkisen miellyttävissä merkeissä. Aaton ohjelmaan kuului Pimppisten keikka, jota etkoilimme pienellä porukalla residenssissäni. Juhlaväelle tarjoilin rullattua ruokaa (tällä kertaa tosin ilman jalapeñoja) sekä söpöjä savuporopiiraita.

Tuunasin piiraiden originaalireseptiä korvaamalla purjosipulin salottisipulilla ja jättämällä persiljan kokonaan pois. Laitoin sekä pohjaan että täytteeseen mustaleimaista Emmentalia, mutta joku miedompikin juusto olisi rimmannut poron kanssa paremmin kuin hyvin.

Tällaisten piiraiden täytevariaatiot ovat varmasti loputtomat, mutta pohjaohje on ihan keeper! Sitä sekoittaessa herää kyllä epäluulo taikinan riittoisuudesta, sillä göntsän ei uskoisi millään venyvän 24 pikkupiiraan pohjatarpeiksi. Mutta kyllä se vaan ihmeellisesti riittää.


Pohjaan tarvitset:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl juustoraastetta
½ dl vettä

Täytteeseen tarvitset:
salottisipulin
valkosipulinkynnen
tilkan oliivioljyä
100 g savuporoa
3 munaa
120 g ranskankermaa
2 dl juustoraastetta
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Tee pohjataikina sekoittamalla pehmeä voi kuiviin aineksiin. Lisää lopuksi vesi ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahten osaan ja pyörittele osat tangoiksi. Leikkaa kummastakin tangosta 12 palasta ja pyörittele palat palloiksi.

Painele taikinapallot jauhotetuin sormin muffinssivuoan kolojen pohjille sekä reunoille noin puolentoista sentin korkeudelle. Itse käytin kahdeksan reiän silikonivuokaa, joten satsista riitti paistettavaa kolmen vuoallisen verran.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Freesaa silppua pannulla öljytilkassa. Kuutioi myös savuporo.

Aloita täytteen tekeminen vatkaamalla munien rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon ranskankerma ja juustoraaste, sekoita hyvin.

Lisää täytteeseen hivenen jäähtyneet sipulit, porokuutiot sekä vehnäjauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Suolan kanssa kannattaa pihistellä, sillä sekä porossa että juustossa on jo ihan kivasti suolaa.

Lusikoi täytettä taikinasyvennyksiin ja paista piiraita noin 20 minuutin ajan. Piiraat maistuvat parhailta hieman haaleina.

Kiitos vielä etkoilijoille ja kauan eläköön taksilla ajelu korttelin ympäri! Erityisiitokset daameille kuplajuomasta, herraseuralle herraseurasta sekä Pimppiksille ikimuistoisesta keikasta!

Uusi vuosi, uudet haasteet

Loistavaa alkanutta vuotta kaikille ja kiitokset teille, jotka äänestitte akvaviittilohta joulukuun ruokahaasteessa. Voittoa tulikin juhlittua eilen usealla lasillisella kuplajuomaa.

Pidemmittä puheitta julistan vuoden 2010 aloitushaasteen teemaksi äyriäiset ja nilviäiset.

Käytössäsi on siis laaja arsenaali tykötarpeita simpukoista, ostereista ja katkaravuista mustekaloihin, hummereihin ja etanoihin. Käytä vaikka kaikkia, jos siltä tuntuu!


Haastesäännöt ohessa.

Tammikuun 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-24.1.2010 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen linkki tämän jutun kommenttilootaan. Linkinteko-ohjeita löytyy Äijä-Arin sivuilta.

Ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina 24.1.2010 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Ilmoittaessa haastelinkin annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa.

Tammikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.1.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.1.2010 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Tammikuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.1.2010.

Tammikuun 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää helmikuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

Vaihtelua jouluruokavalioon

Vaikka mitoitin joulusapuskat määriltään melko optimaalisiksi, alkoivat kinkku ja laatikot pikkuisen tökkiä noin kolmannen ruokailukerran tietämillä. Siitä tiesin, että oli aika kokata jotain ihan muuta.

Olin ennakoinut tilanteen hankkimalla köntsän munajuustoa, pakastepinaattia ja partaäijää, joten välipäivien mukaeltua saag paneeria varten ei tarvinnut vääntäytyä kauppaan.


Saag paneer tai palak paneer on vakiotilaukseni intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa. En ole milloinkaan vieraillut kummassakaan maassa, joten meikäläisissä paikoissa tarjottavien pöperöiden autenttisuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Marraskuun loppupuolella Hesarin NYT-liitteessä oli tarinaa intialaisesta ja nepalilaisesta ruoasta. Jutussa kerrottiin, että nepalilaista keittiötä ei varsinaisesti olisi olemassa, vaan nepalilaiset ja pohjoisintialaiset eväät ovat hyvin samanlaisia.

Lehdessä siteerattiin hauskasti myös Satkarin omistaja Ram Prasad Aryalia, jonka mielestä nepalilaisen ja intialaisen ruoan ero on vähän sama kuin suomalaisen ja ruotsalaisen ruoan ero. "Mausteissa on vähän eroa", hän sanoo.

Oli miten oli, juustonökäreet kipakassa pinaattikastikkeessa maistuivat jouluruokien jälkeen kerrassaan herkullisilta!


Tarvitset:
300 g pakastepinaattia
sipulin
2 valkosipulinkynttä
vajaan parin sentin pätkän inkivääriä
25 g voita
1½ tl jeeraa
1½ tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl kuivattua chilimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl partaäijää
suolaa
300 g munajuustoa

Tee näin:
Sulata pinaatti.

Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri silpuksi.

Sulata voi pannulla ja lisää siihen jeera, korianteri, kurkuma ja chili. Anna mausteiden uuttua rasvaan muutaman minuutin ajan.

Lisää sipulit, valkosipulit ja inkiväärit mausteiden joukkoon. Kuullottele heitä hetkinen ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin.

Hämmentele sulatetut ja valutetut pinaatit sekä partaäijä muiden ainesten joukkoon. Anna ässehtiä miedolla höngällä vartin verran ja suolaa sopivaksi.

Lisää mukaan kuutioitu munajuusto ja hauduttele kastiketta vielä viitisen minuuttia, että juustot lämpenevät. Syö riisin kanssa.

Hailakan värisiä perinteitä

Kulinaarimurulassa vietettiin lepojoulua sanan varsinaisessa merkityksessä. Osasin ajoittaa sekä eväsostosten tekemisen ruuhkattomiin aikoihin että ruokien valmistelut useammalle päivälle niin hienosti, ettei joulustressistä ollut tietoakaan.


Aatto alkoi voisilmäisellä riisipuurolla ja jatkui joulurauhan julistuksen kuuntelulla ynnä maailman ihanimman joululeffan ääressä vetistelyllä. Päiväunien jälkeen tuli närpittyä kylmiä kaloja ja haaleaa kinkkua ennen seuraavaa torkkutuokiota. Joutilaisuus on kyllä aliarvostettu laji!

Mäti ja jouluiset kalat ovat sesongin vakiokamaa. Ne olivatkin mellevästi edustettuina kattauksessa, jonka pystytin joulupäivänä syömäkylään saapuneelle ystävättärelleni.


Tänä vuonna mäti oli siiasta ja siitä nautittiin paahtoleivän, smetanan, salottisipulisilpun ja mustapippurin kanssa. Kyytipoikana oli pakastinkylmää standardijuomaa.


Mätinapojen jälkeen pötypöytään pyrähti kalaparvi, josta ongimme makoisia paloja ruisleivänpalojen ja palttoonappien päällysteiksi.

Tarjolla oli Silakkamarkkinoilta saalistettuja mustaherukka- ja punajuurisilakoita, ginisiikaa, akvaviittigraavattua lohta sekä smetanaista rasvasilliä ja sipulia. Kalojen kera joimme olutta ja otimme toisetkin vodkasnapsit.


Laatikoiden kanssa painiskelin saman ongelman kanssa kuin aina ennenkin: miten tehdä niitä niin vähän, ettei samoja safkoja tarvitsisi syödä loppiaiseen asti? Päädyin tekemään viittä eri lootaa puolen litran foliovuoallisen verran ja määrä on ollut erittäin optimaalinen.

Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot valmistin Hans Välimäen ohjeilla, bataattilootan puolestaan työstin Valion reseptillä. Näistä kaikista tein hiukan vajaita puolikkaita annoksia.

Punajuurilaatikkoa varten keitin ja raastoin neljä kookasta punajuurta. Raasteen joukkooon sekoitin 120 g smetanaa, noin puolikkaan Aura-juustokolmion sekä muutaman rouhaisun mustapippuria. Paistoin lootaa kolme varttia 175-asteisessa uunissa. Emähyvää!


Laatikoita (vasemmalta oikealle punajuuri, bataatti, lanttu, porkkana ja pottu) söimme luomukinkun kanssa. Maatilatorin kautta tilattu kahden kilon possunpala olikin noudettaessa kolmekiloinen, mutta yhtä kaikki hillittömän hyvänmakuinen.

Sinapin keittelin vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa tosin korvasin konjakin Jaloviinalla*, mutta se ei todellakaan sinapin erinomaisuutta loiventanut, päinvastoin!

Kinkun ja laatikoiden parina toimi kiukuttelematta ranskalainen Les Carabènes Pinot Noir, mutta Jallu*sinapille siitäkään ei ollut vastusta.


Juustolautaselle olin hankkinut haisemaan suussasulavaa perhosrokkaria, vakavanhaa pähkinäistä gruyèrea ja tujakkaa Beppino Occellin viskijuustoa. Herttaiset omenan muotoiset vuohenjuustopallerot olivat heräteostos, joita en pystynyt Lentävässä Lehmässä vastustamaan.

Juustojen kanssa hörpimme St. John Commandaríaa. Urhea ystävättäreni metsästi tätä herkkua vaivojaan säästelemättä helsinkiläisistä alkoholiliikkeistä ja onnistui kuin onnistuikin saamaan viimeisen myynnissä olevan pullon Munkkiniemen Alkosta. Respect!


Makeaksi jälkkäriksi tein takuunamia Bailey's-juustokakkua, jonka kanssa sai luvan kanssa juoda leipomuksen keskeistä tykötarvetta.

Pöperöiden kuvia kamerasta purkaessani en voinut olla hymähtelemättä joulusapuskoiden värittömyydelle. Rakkaat perinneherkkumme ovat aika kalpeita kavereita, mutta maut ovat onneksi kaikkea muuta kuin valjuja.

Joulukalaa snadissa hiprakassa

Hiljaiselo Kulinaarimurulassa päättyy toivottavasti pian, sillä huomenna alkaa hyvin ansaittu joululoma ja jemmassa on palttiarallaa tsiljoona polkkausta odottavaa ruokakokemusta.

Koska viime vuonna näihin aikoihin mellastin Hong Kongissa kaukana lanttulaatikoista ja kinkuista, päätin viettää tulevat pyhät tiiviisti kotipesässä perinteisiä sesonkiherkkuja nakerrellen.

Saattaa jopa olla, että heittäydyn ylihuomenna villasukilla ja kirjapinolla varustautuneena Heli Laaksosen kehittelemään perinteeseen:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."


Ruakka tulee tässä huushollissa tehtyä omin pikku kätösin. Lämpimät joulupöperötkin ovat hyviä järjellisissä määrin nautittuina, mutta minä voisin elää pelkillä kylmillä kaloilla ja mädillä aatosta loppiaiseen ihan helposti.

Koska kuukauden ruokahaasteen aiheena on alkoholi, päätin lotrata joulukaloihin väkijuomia. Graavi siika (yläkuvassa taustalla) sai kaverikseen suolaa ja giniä. Siitä tuli oikein kelvollista, mutta ginin kanssa ei olisi tarvinnut mamoilla kuten minä tein.

Arvoin aikani loheen holvattavan viinan laatua ja päädyin lopulta akvaviittiin vodkan ja Jallun* jäädessä perintöprinssien asemaan. Mukaan haasteeseen polskii akvaviittigraavattu lohi.

Valmiissa kalassa akvaviitin maun voi aistia erittäin mietona kuminana, mutta alkoholi on tehnyt eväkkään rakenteesta pehmoista kuin lumipeitteinen Helsinki. Joulu saa tulla!


Tarvitset:
noin puolen kilon palan lohta
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 rkl Linie Akvavitia

Tee näin:
Leikkaa lohipala kahteen osaan. Taputtele kalat kuiviksi paperilla.

Ripottele suolaa ja sokeria lohipalojen lihaisille puolille (ei siis nahkapuolille) siten, että paksumpiin kohtiin tule enemmän tavaraa kuin ohuempiin kohtiin. Liruttele lisäksi molemmille paloille puoli ruokalusikallista akvaviittia.

Laita kalapalat lihapuolet vastakkain siten, että palojen paksut kohdat ovat ohuempien kohtien päällä. Kiedo jööti ensin tuorekelmuun ja sitten vielä folioon.

Laita kalapötkö lautaselle ja lautanen jääkaappiin. Pötkön päälle kannattaa asetella jotain painoksi. Itse käytin 200 geen voipakettia.

Anna makujen imeytyä kaloihin parin päivän ajan.

Rapsuttele valmiista graavilohesta mahdolliset suolarakeet pois ja leikkaa siitä ohuenohuita siivuja. Syö sellaisenaan, leivän päällä tai keitettyjen pottujen kanssa.

Sinivalkoista sormiruokaa

Elämä on ollut hektistä ja hässäköinti vain kiihtyy joulua kohti mentäessä. Pimeän vuodenajan piristäjinä ovat toimineet muiden muassa Suklaafestivaali ja Pipariviikko sekä Ylimuulin organiseeraamat viehkot Elävän Ravinnon Pikkujoulut.


Ja viime sunnuntaina Suomi täytti 92 vuotta. Sen kunniaksi näpräsin satsin suomalaisia suupaloja, joita oli helppo napsia parempiin suihin mekkojen kommentoinnin lomassa.

Omia silmiäni miellytti eniten Pimppis-Paulan klänninki, kanssa-arvostelija puolestaan tykkäsi Maria Guzenina-Richardsonin pukimesta ja kumpikin fanitti satasella kilttiä skottiproffaa!


Pötypöydässä veden viljaa edustivat ruohosipulituorejuustolla sivellyille kuminanäkkäreille silputut graavilohisuikaleet, maustamattoman tuorejuuston ja mustaherukkasilakoiden seoksella ja salottisipulirenkailla päällystetyt saaristolaisleivän palaset sekä palttoonapeilla köllötelleet mätihyytelöt.


Lihalinjalla oli tarjolla palttoonappeja kahdella tavalla. Toiset maistuivat porosulatejuustolle ja kylmäsavustetulle porolle, toiset taas piparjuurituorejuustolle, hirvelle ja hillosipulille. Aika hyviä olivat molemmat.


Isältä saamani suolasienet jalostuivat Kulinaarimurulassa klassiseksi sienisalaatiksi. Sille muodostivat sopivia alustoja kuminanäkkärit ja haukkapalat saivat koristeikseen komeat Suomen liput.


Makealla osastolla keikistelivät leipäjuustosta leikatut ja hilloilla kruunatut kukkaset sekä Aura-juustohunnutetut piparkakut. Testipenkissä ollut vuohenmaidosta valmistettu leipäjuusto osoittautui oivalliseksi, kiitokset siitä liitävät jälleen kerran Lentävään Lehmään.

Sormisyömät huuhdoimme alas epäisänmaallisesti ranskalaisilla shampanjoilla. Kotimaisista vaihtoehdoista sahti olisi varmasti sopinut eväiden kanssa nautittavaksi, mutta kuplajuomakin toimi palanpainikkeena oikein mukavasti.

Jalossa juomateemassa pysyen mainostan vielä joulukuun ruokahaastetta, jonka aiheena on alkoholi. Hanat auki ja ideat virtaamaan! Muistuttelen myös, että jos aiot tehdä jouluryypyksi Punatähteä, niin alkaapa olla kiire...