Ho! Ho! Ho!

Otsikosta huolimatta tulossa ei ole joulupukkipostausta vaan muisteloita Tasmanian ihanaisesta Hobartista, joka sattuu olemaan myös Tanskan kruununprinsessa Maryn kotipitäjä. Jouluruokajututukin taitavat jäädä kirjoittamatta, sillä istahdan tänä vuonna pitkästä aikaa valmiiseen pöytään äitini luona. Instagramiin (@kulinaarimuruja) tulen kuitenkin lisäilemään kuvia, joten sieltä voit stalkkailla, mitä pyhinä on tullut syötyä.

Mutta takaisin Hobartiin. Onnistuin tykästymään kaupunkiin oikein tosissani, vaikka viisipäiväisen visiittini aikana sää oli perin tasmanialainen ("you can experience all four seasons during one day"). Ihastumisen syitä on hirmuisen vaikea eritellä, mutta yritän silti.

Yksi rakastettavista asioista on lauantaisin avoinna oleva Salamanca Market.

Davey Streetiltä alkavilta ja Salamanca Placea pitkin loputtoman oloisesti jatkuvilta markkinoilta löytyy kaikkea mahdollista paikallisesti tuotettua leluista laventeliin ja kaikkea siltä väliltä. Ja väkeä on kuin pipoa, satoi tai paistoi. Usein sekä sataa että paistaa, kuten minun markkinavierailuni aikana.

Salamancan markkinoilla tsuumailin tietty suurimmalla kiinnostuksella kaikkia syötäviä asioita. Tarjolla oli aika pitkälle samaa kamaa kuin missä tahansa torilla, mutta niiden esillepano oli toteutettu kauhean kivalla tavalla. Kauneus voi tässä tapauksessa tosin olla katsojan silmissäkin.

Porkkanoiden värikirjoa.

Sorjia palsternakkoja.

Muutamaa laatua retiisejä

Vihreää.

Alkoi tehdä mieli raparperipiirakkaa.

Australiassa kasvaa muitakin pähkinöitä kuin macadamiapähkinöitä, josta tässä todisteena paikallisia saksanpähkinöitä. Itse asiassa Australiassa tuotetaan likimain kaikkea kuviteltavissa olevaa syötävää ja juotavaa, joten periaatteessa maa on sapuskoiden puolesta omavarainen eikä mitään elintarvikkeita tarvitsisi tuoda. Silti kaupoissa näkyi muiden muassa tuontiappelsiineja, -kalaa ja -lihaakin. Tätä tuli ihmeteltyä yhden jos toisenkin natiivin kanssa.

Oliiveja ja oliiviöljyäkin saadaan oman maan puista.

Australiassa kasvatetaan myös kaakaopapuja, mutta tähän Tasmanian muotoiseen suklaakimpaleeseen käytetyn suklaan alkuperää en tullut tarkistaneeksi.

Gillespien inkivääriolut maistui mainiolta vesisateessakin.

Laaritolkulla omppuja. Turistia Pohjolasta valistettiin, että omenoiden varsinainen sesonki on Tasmaniassa talvella (kesä-, heinä- ja elokuussa), jolloin niitä on tarjolla aivan järjettömiä määriä. Koska Australia on niin julmetun iso ja keliolosuhteiltaan vaihteleva, hedelmien ja vihannesten sesongitkin vaihtelevat alueellisesti.

Hedelmämehuun olisi saanut lisämaksusta vitamiiniporetabletin tai hippiravinteita.

Jänniä fruit leather-lätkiä, jotka on valmistettu kuivaamalla littanaksi leviteltyjä hedelmäsoseita.

Markkinoilla oli kaupan myös laaja valikoima erilaisia taimia...

...joita kaupunkiviljelyaktivisteilta olisi saanut ihan ilmaiseksi markkinoiden kyljessä järjestetyiltä Sustainable Living -festareilta.

Bongasin jo Salamanca Marketille saapuessani scallop pie-myyntipisteen, mutta kun muutamaa tuntia myöhemmin lähestyin vankkureita piiraanostoaikeissa, minulle myytiin eioota.

Scallop pien sijasta nautinkin lounaaksi lohimakkarahodarin, joka oli maukas eväs (ne makkarat ovat kyllä tuolla kaalien alla vaikka eivät näykään).

Sapuskatarjonta yleisestikin on yksi syy tykätä Hobartista. Huippupaikkojen kantaäiti lienee söötti Pigeon Hole (93 Goulburn Street), jonka yhteydessä on leipomo.

Pigeon Holen leivät ovat aivan mielettömiä! Lauantaisin niitä varataan etukäteen ja kahvilan narikka pullistelee ennakkotilauspussukoita.

Myös monet muut Hobartin viehättävistä aamiaiskuppiloista tilaavat leipänsä Pigeon Holesta. Vasemmalla yläkulmassa Pigeon Holen oma munaisa aamiaissetti kera mahtileivän. Yläoikealla ja alhaalla vasemmalla esimerkkejä Criterion Street Cafen (10 Criterion Street) aamiaisista (leipää, voita ja Vegemitea sekä muhkea kurpitsa-parmesaanimuffinssi).  Alaoikealla Machine Laundry Cafen (12 Salamanca Square) mahtava Eggs Benedict rakennettuna Pigeon Holen leivälle.

Hobartin pubien ruokatarjonta ansaitsee myös kiitoksia. Tässä valtava lounassalaatti jäniksestä New Sydney Hotelissa (87 Bathurst Street), jonka olutvalikoimaa voi sanoa vähintäänkin kattavaksi. Ironhouse Breweryn vain New Sydney Hotelille valmistamaa Brown Penguin Alea tuli testattua jokunen mukillinen.

Voiko sellaisesta kaupungista olla pitämättä, jonka elokuvateatterissa saa nauttia leffasta viinilasillisen kanssa? Minä en ainakaan voi. Varsinkaan kun paikalliset pinot noirit ovat lähtökohtaisesti ihan hemmetin hyviä viinejä.

Toinen rakastettava tori, Farm Gate Market, ilmestyy sunnuntaisin Elizabeth Streetin ja Melville Streetin kulmassa olevalle parkkipaikalle.

Parkkipaikkatorin laidoilla olevat kalseat betoniseinät on koristeltu asianmukaisilla graffiteilla.

Southern Sky Gourmet'n juustoista ehdottomasti mielenkiintoisin oli wasabilla (kyllä, sitäkin kasvatetaan Tasmaniassa) terästetty brie. Siinä wasabi ei maistunut lainkaan kiukkuiselta, vaan se tuntui vienona kaikuna jälkimaussa. Alkaisiko joku taho tuoda tätä Suomeen?

Myös Farm Gate Marketilta saa taimia ja siemeniä.

Tasmanialaista kuohkeaksi vispattua hunajaa roudasin purkillisen kotimaahan saakka.

Tämän keon juurella raparperipiirakkahimo yltyi entisestään.

Australialaiset mukavannimiset perunalajikkeet olivat allekirjoittaneelle aivan vieraita.

Farm Gate Marketin piirakkakojulla pääsin vihdoin tasmanialaisen klassikon, scallop pien, makuun. Sain toiseksi viimeisen piiraan eli ne lienevät kohtalaisen suosittua toriruokaa. Natiivitoverini tosin kertoi, että piirakat maistuvat erikoisen hyviltä kostean pubi-illan jälkeen. Tätä en epäile.

Scallop pie on ollut alkujaan "köyhien ruokaa", johon on kalliin lihan sijasta leivottu edullisia ja vähemmän arvostettuja kampasimpukoita. Niiden lisäksi voitaikinakuoren alta löytyy kermaista currylla maustettua soossia. Mmmmm. Viimeistään scallop pien natusteltuaan jopa järkevinkin turistiyksilö on valmis vannomaan ikuista rakkauttaan Hobartille ♥