Aatto alkoi voisilmäisellä riisipuurolla ja jatkui joulurauhan julistuksen kuuntelulla ynnä maailman ihanimman joululeffan ääressä vetistelyllä. Päiväunien jälkeen tuli närpittyä kylmiä kaloja ja haaleaa kinkkua ennen seuraavaa torkkutuokiota. Joutilaisuus on kyllä aliarvostettu laji!
Mäti ja jouluiset kalat ovat sesongin vakiokamaa. Ne olivatkin mellevästi edustettuina kattauksessa, jonka pystytin joulupäivänä syömäkylään saapuneelle ystävättärelleni.
Tänä vuonna mäti oli siiasta ja siitä nautittiin paahtoleivän, smetanan, salottisipulisilpun ja mustapippurin kanssa. Kyytipoikana oli pakastinkylmää standardijuomaa.
Mätinapojen jälkeen pötypöytään pyrähti kalaparvi, josta ongimme makoisia paloja ruisleivänpalojen ja palttoonappien päällysteiksi.
Tarjolla oli Silakkamarkkinoilta saalistettuja mustaherukka- ja punajuurisilakoita, ginisiikaa, akvaviittigraavattua lohta sekä smetanaista rasvasilliä ja sipulia. Kalojen kera joimme olutta ja otimme toisetkin vodkasnapsit.
Laatikoiden kanssa painiskelin saman ongelman kanssa kuin aina ennenkin: miten tehdä niitä niin vähän, ettei samoja safkoja tarvitsisi syödä loppiaiseen asti? Päädyin tekemään viittä eri lootaa puolen litran foliovuoallisen verran ja määrä on ollut erittäin optimaalinen.
Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot valmistin Hans Välimäen ohjeilla, bataattilootan puolestaan työstin Valion reseptillä. Näistä kaikista tein hiukan vajaita puolikkaita annoksia.
Punajuurilaatikkoa varten keitin ja raastoin neljä kookasta punajuurta. Raasteen joukkooon sekoitin 120 g smetanaa, noin puolikkaan Aura-juustokolmion sekä muutaman rouhaisun mustapippuria. Paistoin lootaa kolme varttia 175-asteisessa uunissa. Emähyvää!
Laatikoita (vasemmalta oikealle punajuuri, bataatti, lanttu, porkkana ja pottu) söimme luomukinkun kanssa. Maatilatorin kautta tilattu kahden kilon possunpala olikin noudettaessa kolmekiloinen, mutta yhtä kaikki hillittömän hyvänmakuinen.
Sinapin keittelin vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa tosin korvasin konjakin Jaloviinalla*, mutta se ei todellakaan sinapin erinomaisuutta loiventanut, päinvastoin!
Kinkun ja laatikoiden parina toimi kiukuttelematta ranskalainen Les Carabènes Pinot Noir, mutta Jallu*sinapille siitäkään ei ollut vastusta.
Juustolautaselle olin hankkinut haisemaan suussasulavaa perhosrokkaria, vakavanhaa pähkinäistä gruyèrea ja tujakkaa Beppino Occellin viskijuustoa. Herttaiset omenan muotoiset vuohenjuustopallerot olivat heräteostos, joita en pystynyt Lentävässä Lehmässä vastustamaan.
Juustojen kanssa hörpimme St. John Commandaríaa. Urhea ystävättäreni metsästi tätä herkkua vaivojaan säästelemättä helsinkiläisistä alkoholiliikkeistä ja onnistui kuin onnistuikin saamaan viimeisen myynnissä olevan pullon Munkkiniemen Alkosta. Respect!
Makeaksi jälkkäriksi tein takuunamia Bailey's-juustokakkua, jonka kanssa sai luvan kanssa juoda leipomuksen keskeistä tykötarvetta.
Pöperöiden kuvia kamerasta purkaessani en voinut olla hymähtelemättä joulusapuskoiden värittömyydelle. Rakkaat perinneherkkumme ovat aika kalpeita kavereita, mutta maut ovat onneksi kaikkea muuta kuin valjuja.
10 kommenttia:
Tosi nätit annokset! Kaikista eniten houkuttelevat nuo kalaiset jutut.
hieno tuo pääruokalautanen laatikkoknölleineen - itse tulee vaan laitettua kasa lautaselle.
mietin samaa värittömyyttä kun katselin kuviasi. ajattelin että olit tahallisesti jatkanut linjaa jälkkärivalinnalla :).
samoja ja samantapaisia juttuja löytyi kuin meiltäkin, mutta paljon erilaistakin. herkullista!
Pakko tarttua noihin Välimäen laatikkoresepteihin: Olen itsekin kokeillut ja todennut, että varsinkin perunaloora on ihan penaalista. Päijät-Hämäläisen mielestä perunalaatikon tulisi olla paljon löysempää. (Siis niin löysää ettei siitä mitään knöllejä saa, mutta ei sellaista litkua mitä Amica tekee). Anoppini oli onnistunut tänä vuonna erinoomaisesti tavoittamaan pesunalaatikon syvimmän olemuksen. Nam! :)
Noh, ehkä tämä on taas niitä makuasioita. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan ensi vuonna toista ohjetta. Kiitos ja kumarrus kauniista kuviosta ja mukavista tarinoista. Maukasta vuotta 2010!
-Satu E.
Minä puolestani lupaan opetella ensi vuonna käyttämään spelcheckiä tai oikolukemaan kommenttini ennen julkaisua ;)
-S-
Yaelian, kalat ovat mullekin SE joulupöydän juttu.
Merituuli, pääruokalautanen on tuunattu ihan kuvausta varten vähän asiallisemman näköiseksi, normaalisti minäkin kuulun kasakoulukuntaan :-)
Satu E, omaan suuhuni nuo Välimäen lootaohjeet kyllä sopivat erittäin hyvin. Ja makuasiathan ovat nimenomaan niitä, joista voi kiistellä ;-)
Itsekin kyllä tykkään, että pottulooran tulee olla aika löysää. Tuon kuvan ottamisen aikoihin perunalaatikoa oli uudelleenlämmitetty jo pariin otteeseen ja sen rakenne alkoi olla aiempaa tiukempaa. Ja kuvattava läjä ei tod. ole knölli vaan tuettu läjä :-D
NAM!!! Mieletön joulumenu.
Ano, kiitoksia. Kyllä ne maistuivatkin.
Googletin Beppino Occellin juustojen saatavuutta Suomesta ja sinun blogisi löytyi sitä kautta. Kävin syyskuussa Occellin juustolassa Italiassa tutustumassa ja maistelimme juustoja, jotka oli todella hyviä. Osaatko sanoa mistä Suomesta voisi löytyä Occellin juustoja?
Ystävällisin terveisin Sanna
Sanna, tapasitko itse Occellin? Setä on kuulopuheiden mukaan melkoinen persoona. Hänen juustojaan voi kysellä Helsingin Hakaniemen hallin Lentävästä Lehmästä.
Valitettavasti en tavannut, mutta pääsimme käymään parissa juustokellarissa ja tietysti heidän myymälässään. Todella mielenkiintoinen paikka. Kiitos tiedosta, täytyy käväistä Lentävässä Lehmässä, kun käyn pääkaupunkiseudulla. Mukavaa syksynjatkoa sinulle!
Lähetä kommentti