27. kesäkuuta 2009

Puistoruokailua

Vietimme männä viikolla pre-FNM-piknikiä, jonka syömät tulivat Kulinaarimurulasta ja juomista vastasivat kollegat. Kaisaniemen puisto ja upea sää loivat eväsretkelle oivat puitteet eikä seurassakaan ollut valittamista.


Tarjolla oli kana- ja muna-kulmioleipiä, raparperipiirakkaa sekä paria laatua kuohuviiniä. Nestevastaavat muistanevat kuplajuomien tarkemmat merkit, cavaa rekisteröin ainakin siemailleeni? Pussikaljaa joimme myös :-)

Leipien täytteet bongasin Liv-kanavalla esitettävästä Fresh with Anna Olson-ohjelmasta. Daami itse on superärsyttävä, mutta hänen tekemänsä pöperöt kiinnostavat.

Näkemässäni jaksossa tehtiin kolmattakin tahdasta pestosta ja tuorejuustosta. Näistä täytteistä rakenneltiin täytekakun näköinen voileipäkakku, josta tuli kieltämättä aika vinkeä.

Tällä kertaa en ryhtynyt askartelemaan pseudotätskäriä, vaan lapioin möhnät brutaalisti täysjyväpaahtoleipäviipaleiden väleihin. Ja hyviltä maistuivat, erityisesti kanatäyte kivasti narskuvine unikonsiemenineen oli herkkua.


Kanatäytteeseen tarvitset:
300 g maustamattomia broilerisuikaleita
rasian maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
noin desin majoneesia
pari sipulinvartta
1-2 rkl unikonsiemeniä
mustapippuria
suolaa

Munatäytteeseen tarvitset:
4 munaa
½ dl majoneesia
pari kesäsipulia (mielellään puna-)
8 vihreää oliivia
mustapippuria
(suolaa)

Lisäksi tarvitset:
28 viipaletta paahtoleipää

Tee näin:
Aloita kanatäytteen tekeminen paistamalla broiskusuikaleet öljyssä pannulla. Mausta ne mustapippurilla ja suolalla. Anna jäähtyä ja pilko hakkelukseksi.

Sekoita huoneenlämpöinen tuorejuusto, majo, silputut sipulinvarret sekä unikonsiemenet tasaiseksi tahnaksi. Lisää joukkoon broiskuhakkelus ja tarkista maku.

Keitä toista täytettä varten munia 10 minuuttia. Muussaa hieman jäähtyneet munat haarukalla.

Sekoita muniin majo sekä pienenpieniksi pilkotut sipulit ja oliivit. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Anna molempien täytteiden ässehtiä jääkaapissa noin tunnin verran.

Jaa ja levitä kanatäyte kahdeksalle ja munatäyte kuudelle paahtoleivälle. Paina täytteiden päälle toiset viipaleet ja leikkaa leipäneliöistä kolmioita.


Mahat täysinä ja päät poreillen olikin sitten kiva aikamatkailla nuoruusvuosien musiikkimaailmoihin. Mäen päällä olevalta anniskelualueelta oli ärinomaiset näkymät lavalle ja screenille, joilta tulvi silmän- ja sielunruokaa ihan koko rahan edestä!

5 kommenttia:

ylimuuli kirjoitti...

Niin onki Anna ärsyttävä!! Mutta ohjeet on välillä ihan kivoja, joskus kattelen tv-kaistalta.

Saitko Piemontesta juustoa? o_O

Haarukka kirjoitti...

Kolmioleivätkin olis varmasti hyviä näin valmistettuna - mutta auta armias noita huoltoaseman versioita...

Alisa kirjoitti...

FNM oli kyllä uskomattomassa vedossa! Itse vielä nuorena jaksoin tunkea tieni eturiveihin. Puristus oli aika kova, että ei varmaan olisi piknikeväät sisällä pysyneetkään :D

Greippimehu kirjoitti...

Minä en sinällään koe Annaa ärsyttävänä, ehkä hieman tekopirteänä. Reseptit ovat kyllä loistavia, kekseliäitä ja koko sarja on mielestäni jotenkin esteettisempi kuin monet muut ruokasarjat.

Välispiikki kirjoitti...

Muuli, sain piemontelaista, jos se on sellaista tosi kovaa, lähes parmesaanimaista? Hyvää se on eniveis :-)

Tein myös ekat konvehdit ja niistä tuli ihan mahtavan makuisia, kun lorautin sekaan Jallua*!

Haarukka, joo, nuo täytteet eivät ole ns. ydinsodan kestävää mallia, mutta kaupan paahtoleivät ne vasta ovatkin ikuisuuksia syömäkelpoisina(?) säilyvää sorttia... Eipä noita tarvitse joka päivä eväiksi tehdä?

Alisa, hyvä että eturiviinkin riittää porukkaa, että tädit voivat heilua taaempana :-D

Greippimehu, minua tekopirteys ärsyttää. Mutta ohjelman pöperöt ovat kuitenkin pääasia, joten Annan luonnottoman virnistelyn kestää joten kuten.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...