Noma sillan alla

Kööpenhaminalainen Noma sulki Strandgadella sijainneen ravintolan ovet lopullisesti tämän vuoden helmikuussa. Toukokuussa nomalaiset avasivat pop up-ravintolan Meksikon Tulumiin. Jos pöydän saaminen kivijalkakuppilasta oli ollut haasteellista, niin varauksen tekeminen viidakon keskelle oli käytännössä mahdotonta. Strandgadella pääsin käymään kuusi vuotta sitten, mutta Meksikon pop upista piti tyytyä nauttimaan fiilistelyvideoiden ja instapornon muodossa.

Nyt osa nomalaisista valmistelee Noman version 2.0 avaamista täysin uusissa tiloissa Kööpenhaminassa. Avajaisten ajankohdaksi on alustavasti ilmoitettu joulukuu 2017, mutta tanskalaisten pikkulintujen viserryksestä olin tulkitsevinani, että ne olisivat vasta ensi vuoden puolella.

Loput Noman porukasta pyörittävät pop up-paikkaa kirjaimellisesti Knippelsbro-sillan alla. Noma Under the Bridgen (Knippelsbrogade 10) oli tarkoitus olla auki heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun, mutta aukioloaikaa pidennettiin syyskuun loppuun. Hyvällä tsägällä ehtii siis vielä mukaan!

Eteläpuolen roseeta.

Sillanalus-pop upin kyljessä on viinibaari, josta saa myös pientä suolapalaa. Baarin puolelle voi mennä viettämään iltaa ilman varaustakin.

Vierailin sillan alla kesälomallani heinäkuun lopussa. Suoriuduin paikan päälle hyvissä ajoin ennen syömissession alkua, koska halusin juoda roseeta auringonlaskuun. Jos asuisin Köpiksessä, niin mikäs tuolla olisi istuskellessa useamminkin.

Ruoka sillan alla ei ole sellaista, jota Nomassa olisi tarjolla. Tai jos olisi, niin se olisi henksuruokaa. Pop upin sapuskakonseptia kuvaillaan näin: "They are going to serve the freshest food of the day cooked how they want to, not necessarily how it would be at Noma. The essence of it is that while we are waiting for the new Noma to open, the Noma staff will be collaborating on a menu of simple delicious food that they would eat themselves on a summer night." Kiitos, kelpaa kyllä minullekin.

Pressuilla suojatun sillanalustilan toisessa päässä oli keittiö. Sen lisäksi siellä oli yksi pitkä pöytä, jonka ääreen mahtui noin 40 herkkusuuta. Sain vieruskavereiksini kaksi pitkällä Euroopan turneella ollutta nuorta amerikkalaisneitosta, joiden pyynnöstä listasin ravintolasuosituksia heidän tulevaa Tukholman visiittiään silmällä pitäen sekä vinkeän tanskalaisen pariskunnan, jonka toiselta puoliskolta kuulin runsaasti meheviä kööpenhaminalaisia ruokajuoruja.

Syömingit aloitettiin uunituoreella ja juuri sopivasti rasvaisella focaccialla, jonka päälle oli raastettu tuoretta piparjuurta. On muuten kokeilemisen arvoinen yhdistelmä!

Seuraavaksi saimme kalaliemipohjaista keittoa. Keskellä lautasta oli keko sattumia eli kesäkurpitsaviipaleita, kuivattua tomaattia sekä hiillostettua kurkkua. Tykkäsin kovasti sopan pienestä poltteesta.

Ruokajuomat sillan alle toimitti paikallinen viinitukkuri Rosforth & Rosforth. Meidän dinnerimme aloitusviini oli Philippe Tessierin  Phil'en bulle.

Noman Meksikon pop upin perintönä oli valmistettu skanditacoja, joissa kuorten virkaa toimittivat ryöpätyt valkokaalin lehdet. Kaalitacojen täytteeksi kasattiin lehtiä, kukkia, villiyrttejä, mätikastiketta...

... sekä jumalaisia chilin kanssa paistettuja, kuorineen syötäviä pieniä katkarapuja kera intensiivisen makuisen karviais-korianterisalsan ja tujun chiliöljyn.

Kaalitacot olivat ehdottomasti sillanalusillallisen parasta antia.

Cascina degli Ulivin Montemarino 2014 oli ehkä oma suosikkini illan viineistä. Se oli suunmukaista ihan pelkiltäänkin, mutta jaksoi antaa kivasti vastusta myös mausteisille ravuille.

Loistava kala, surkea kuva!

Pääruoaksi saimme hurmaavaa turskaa, joka oli kääritty kaalinlehtiin ja kypsennetty avotulella grillaten. Supermehukkaan turskan muhevuutta korosti sen ylle reilulla kädellä valuteltu voikastike. Pikkelöidyt karhunlaukan marjat antoivat pehmoisen makuiselle kalalle mukavaa kirpeyttä.

Turskan lisukkeiksi pöytään kannettiin napakankypsiä uusia pottuja, juuressalaattia piimäkastikkeella sekä juustoisia herneitä.

Yksinkertaista ja ihan älyttömän hyvää sapuskaa. Joka kiposta tuli santsattuakin.

Turskasetille paritettu viini oli punaista. Clos du Tue Bœufin simppelisti nimetty Vin Rouge toimi kalan kaverina hyvin.

Jälkkärinä oli jäätelöä, jonka raaka-aineeksi mainittiin mystinen mamey. Sisäinen Neiti Etsiväni löysi inttewebsiztä latinankieliseltä nimeltään pouteria sapota-hedelmän, jonka suomenkielinen nimi lienee mammiomena. Nevöhööd, mutta se maistui kainosti karvasmantelille eli hyvälle. Jätskin kanssa tarjoiltiin mamey-hedelmän siemenistä tiristettyä öljyä, mantelikakkua, ruusuvedellä terästettyä raparperia sekä käenkaalia.

Kahvileipänä oli seljankukalla ja vaniljasiirapilla maustettuja canneléita. Täydellinen päätös herkulliselle aterialle.

Menu juomineen kustansi 1 000 DKK eli noin 140 euroa ja se maksettiin etukäteen varauksen vahvistamisen yhteydessä. Odotteluviinilasillisen kera illalle kertyi hintaa noin 150 euroa.

Sillan alla on erittäin mellevä meininki. Näillä eväillä on hyvä odotella Noma 2.0:n avautumista.