3. tammikuuta 2010

PMMPoro on parasta!

Vuosi vaihtui Kulinaarimurulassa kertakaikkisen miellyttävissä merkeissä. Aaton ohjelmaan kuului Pimppisten keikka, jota etkoilimme pienellä porukalla residenssissäni. Juhlaväelle tarjoilin rullattua ruokaa (tällä kertaa tosin ilman jalapeñoja) sekä söpöjä savuporopiiraita.

Tuunasin piiraiden originaalireseptiä korvaamalla purjosipulin salottisipulilla ja jättämällä persiljan kokonaan pois. Laitoin sekä pohjaan että täytteeseen mustaleimaista Emmentalia, mutta joku miedompikin juusto olisi rimmannut poron kanssa paremmin kuin hyvin.

Tällaisten piiraiden täytevariaatiot ovat varmasti loputtomat, mutta pohjaohje on ihan keeper! Sitä sekoittaessa herää kyllä epäluulo taikinan riittoisuudesta, sillä göntsän ei uskoisi millään venyvän 24 pikkupiiraan pohjatarpeiksi. Mutta kyllä se vaan ihmeellisesti riittää.


Pohjaan tarvitset:
125 g voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl juustoraastetta
½ dl vettä

Täytteeseen tarvitset:
salottisipulin
valkosipulinkynnen
tilkan oliivioljyä
100 g savuporoa
3 munaa
120 g ranskankermaa
2 dl juustoraastetta
1 rkl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Tee pohjataikina sekoittamalla pehmeä voi kuiviin aineksiin. Lisää lopuksi vesi ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina kahten osaan ja pyörittele osat tangoiksi. Leikkaa kummastakin tangosta 12 palasta ja pyörittele palat palloiksi.

Painele taikinapallot jauhotetuin sormin muffinssivuoan kolojen pohjille sekä reunoille noin puolentoista sentin korkeudelle. Itse käytin kahdeksan reiän silikonivuokaa, joten satsista riitti paistettavaa kolmen vuoallisen verran.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Freesaa silppua pannulla öljytilkassa. Kuutioi myös savuporo.

Aloita täytteen tekeminen vatkaamalla munien rakenne rikki kulhossa. Lisää joukkoon ranskankerma ja juustoraaste, sekoita hyvin.

Lisää täytteeseen hivenen jäähtyneet sipulit, porokuutiot sekä vehnäjauhot. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Suolan kanssa kannattaa pihistellä, sillä sekä porossa että juustossa on jo ihan kivasti suolaa.

Lusikoi täytettä taikinasyvennyksiin ja paista piiraita noin 20 minuutin ajan. Piiraat maistuvat parhailta hieman haaleina.

Kiitos vielä etkoilijoille ja kauan eläköön taksilla ajelu korttelin ympäri! Erityisiitokset daameille kuplajuomasta, herraseuralle herraseurasta sekä Pimppiksille ikimuistoisesta keikasta!

1. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet haasteet

Loistavaa alkanutta vuotta kaikille ja kiitokset teille, jotka äänestitte akvaviittilohta joulukuun ruokahaasteessa. Voittoa tulikin juhlittua eilen usealla lasillisella kuplajuomaa.

Pidemmittä puheitta julistan vuoden 2010 aloitushaasteen teemaksi äyriäiset ja nilviäiset.

Käytössäsi on siis laaja arsenaali tykötarpeita simpukoista, ostereista ja katkaravuista mustekaloihin, hummereihin ja etanoihin. Käytä vaikka kaikkia, jos siltä tuntuu!


Haastesäännöt ohessa.

Tammikuun 2010 ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Jos haasteruoan resepti ei ole osallistujan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-24.1.2010 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen linkki tämän jutun kommenttilootaan. Linkinteko-ohjeita löytyy Äijä-Arin sivuilta.

Ilmoittautuminen päättyy sunnuntaina 24.1.2010 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Ilmoittaessa haastelinkin annat luvan myös kyseisen linkin takaa mahdollisesti löytyvien kuvien käyttöön haasteruokien yhteenvetopostauksessa.

Tammikuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.1.2010, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.1.2010 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä paljon ääniä, arvotaan voittaja näiden postausten joukosta. Tammikuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 31.1.2010.

Tammikuun 2010 ruokahaasteen voittaja järjestää helmikuun 2010 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

30. joulukuuta 2009

Vaihtelua jouluruokavalioon

Vaikka mitoitin joulusapuskat määriltään melko optimaalisiksi, alkoivat kinkku ja laatikot pikkuisen tökkiä noin kolmannen ruokailukerran tietämillä. Siitä tiesin, että oli aika kokata jotain ihan muuta.

Olin ennakoinut tilanteen hankkimalla köntsän munajuustoa, pakastepinaattia ja partaäijää, joten välipäivien mukaeltua saag paneeria varten ei tarvinnut vääntäytyä kauppaan.


Saag paneer tai palak paneer on vakiotilaukseni intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa. En ole milloinkaan vieraillut kummassakaan maassa, joten meikäläisissä paikoissa tarjottavien pöperöiden autenttisuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Marraskuun loppupuolella Hesarin NYT-liitteessä oli tarinaa intialaisesta ja nepalilaisesta ruoasta. Jutussa kerrottiin, että nepalilaista keittiötä ei varsinaisesti olisi olemassa, vaan nepalilaiset ja pohjoisintialaiset eväät ovat hyvin samanlaisia.

Lehdessä siteerattiin hauskasti myös Satkarin omistaja Ram Prasad Aryalia, jonka mielestä nepalilaisen ja intialaisen ruoan ero on vähän sama kuin suomalaisen ja ruotsalaisen ruoan ero. "Mausteissa on vähän eroa", hän sanoo.

Oli miten oli, juustonökäreet kipakassa pinaattikastikkeessa maistuivat jouluruokien jälkeen kerrassaan herkullisilta!


Tarvitset:
300 g pakastepinaattia
sipulin
2 valkosipulinkynttä
vajaan parin sentin pätkän inkivääriä
25 g voita
1½ tl jeeraa
1½ tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl kuivattua chilimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl partaäijää
suolaa
300 g munajuustoa

Tee näin:
Sulata pinaatti.

Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri silpuksi.

Sulata voi pannulla ja lisää siihen jeera, korianteri, kurkuma ja chili. Anna mausteiden uuttua rasvaan muutaman minuutin ajan.

Lisää sipulit, valkosipulit ja inkiväärit mausteiden joukkoon. Kuullottele heitä hetkinen ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin.

Hämmentele sulatetut ja valutetut pinaatit sekä partaäijä muiden ainesten joukkoon. Anna ässehtiä miedolla höngällä vartin verran ja suolaa sopivaksi.

Lisää mukaan kuutioitu munajuusto ja hauduttele kastiketta vielä viitisen minuuttia, että juustot lämpenevät. Syö riisin kanssa.

27. joulukuuta 2009

Hailakan värisiä perinteitä

Kulinaarimurulassa vietettiin lepojoulua sanan varsinaisessa merkityksessä. Osasin ajoittaa sekä eväsostosten tekemisen ruuhkattomiin aikoihin että ruokien valmistelut useammalle päivälle niin hienosti, ettei joulustressistä ollut tietoakaan.


Aatto alkoi voisilmäisellä riisipuurolla ja jatkui joulurauhan julistuksen kuuntelulla ynnä maailman ihanimman joululeffan ääressä vetistelyllä. Päiväunien jälkeen tuli närpittyä kylmiä kaloja ja haaleaa kinkkua ennen seuraavaa torkkutuokiota. Joutilaisuus on kyllä aliarvostettu laji!

Mäti ja jouluiset kalat ovat sesongin vakiokamaa. Ne olivatkin mellevästi edustettuina kattauksessa, jonka pystytin joulupäivänä syömäkylään saapuneelle ystävättärelleni.


Tänä vuonna mäti oli siiasta ja siitä nautittiin paahtoleivän, smetanan, salottisipulisilpun ja mustapippurin kanssa. Kyytipoikana oli pakastinkylmää standardijuomaa.


Mätinapojen jälkeen pötypöytään pyrähti kalaparvi, josta ongimme makoisia paloja ruisleivänpalojen ja palttoonappien päällysteiksi.

Tarjolla oli Silakkamarkkinoilta saalistettuja mustaherukka- ja punajuurisilakoita, ginisiikaa, akvaviittigraavattua lohta sekä smetanaista rasvasilliä ja sipulia. Kalojen kera joimme olutta ja otimme toisetkin vodkasnapsit.


Laatikoiden kanssa painiskelin saman ongelman kanssa kuin aina ennenkin: miten tehdä niitä niin vähän, ettei samoja safkoja tarvitsisi syödä loppiaiseen asti? Päädyin tekemään viittä eri lootaa puolen litran foliovuoallisen verran ja määrä on ollut erittäin optimaalinen.

Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot valmistin Hans Välimäen ohjeilla, bataattilootan puolestaan työstin Valion reseptillä. Näistä kaikista tein hiukan vajaita puolikkaita annoksia.

Punajuurilaatikkoa varten keitin ja raastoin neljä kookasta punajuurta. Raasteen joukkooon sekoitin 120 g smetanaa, noin puolikkaan Aura-juustokolmion sekä muutaman rouhaisun mustapippuria. Paistoin lootaa kolme varttia 175-asteisessa uunissa. Emähyvää!


Laatikoita (vasemmalta oikealle punajuuri, bataatti, lanttu, porkkana ja pottu) söimme luomukinkun kanssa. Maatilatorin kautta tilattu kahden kilon possunpala olikin noudettaessa kolmekiloinen, mutta yhtä kaikki hillittömän hyvänmakuinen.

Sinapin keittelin vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa tosin korvasin konjakin Jaloviinalla*, mutta se ei todellakaan sinapin erinomaisuutta loiventanut, päinvastoin!

Kinkun ja laatikoiden parina toimi kiukuttelematta ranskalainen Les Carabènes Pinot Noir, mutta Jallu*sinapille siitäkään ei ollut vastusta.


Juustolautaselle olin hankkinut haisemaan suussasulavaa perhosrokkaria, vakavanhaa pähkinäistä gruyèrea ja tujakkaa Beppino Occellin viskijuustoa. Herttaiset omenan muotoiset vuohenjuustopallerot olivat heräteostos, joita en pystynyt Lentävässä Lehmässä vastustamaan.

Juustojen kanssa hörpimme St. John Commandaríaa. Urhea ystävättäreni metsästi tätä herkkua vaivojaan säästelemättä helsinkiläisistä alkoholiliikkeistä ja onnistui kuin onnistuikin saamaan viimeisen myynnissä olevan pullon Munkkiniemen Alkosta. Respect!


Makeaksi jälkkäriksi tein takuunamia Bailey's-juustokakkua, jonka kanssa sai luvan kanssa juoda leipomuksen keskeistä tykötarvetta.

Pöperöiden kuvia kamerasta purkaessani en voinut olla hymähtelemättä joulusapuskoiden värittömyydelle. Rakkaat perinneherkkumme ovat aika kalpeita kavereita, mutta maut ovat onneksi kaikkea muuta kuin valjuja.

22. joulukuuta 2009

Joulukalaa snadissa hiprakassa

Hiljaiselo Kulinaarimurulassa päättyy toivottavasti pian, sillä huomenna alkaa hyvin ansaittu joululoma ja jemmassa on palttiarallaa tsiljoona polkkausta odottavaa ruokakokemusta.

Koska viime vuonna näihin aikoihin mellastin Hong Kongissa kaukana lanttulaatikoista ja kinkuista, päätin viettää tulevat pyhät tiiviisti kotipesässä perinteisiä sesonkiherkkuja nakerrellen.

Saattaa jopa olla, että heittäydyn ylihuomenna villasukilla ja kirjapinolla varustautuneena Heli Laaksosen kehittelemään perinteeseen:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."


Ruakka tulee tässä huushollissa tehtyä omin pikku kätösin. Lämpimät joulupöperötkin ovat hyviä järjellisissä määrin nautittuina, mutta minä voisin elää pelkillä kylmillä kaloilla ja mädillä aatosta loppiaiseen ihan helposti.

Koska kuukauden ruokahaasteen aiheena on alkoholi, päätin lotrata joulukaloihin väkijuomia. Graavi siika (yläkuvassa taustalla) sai kaverikseen suolaa ja giniä. Siitä tuli oikein kelvollista, mutta ginin kanssa ei olisi tarvinnut mamoilla kuten minä tein.

Arvoin aikani loheen holvattavan viinan laatua ja päädyin lopulta akvaviittiin vodkan ja Jallun* jäädessä perintöprinssien asemaan. Mukaan haasteeseen polskii akvaviittigraavattu lohi.

Valmiissa kalassa akvaviitin maun voi aistia erittäin mietona kuminana, mutta alkoholi on tehnyt eväkkään rakenteesta pehmoista kuin lumipeitteinen Helsinki. Joulu saa tulla!


Tarvitset:
noin puolen kilon palan lohta
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 rkl Linie Akvavitia

Tee näin:
Leikkaa lohipala kahteen osaan. Taputtele kalat kuiviksi paperilla.

Ripottele suolaa ja sokeria lohipalojen lihaisille puolille (ei siis nahkapuolille) siten, että paksumpiin kohtiin tule enemmän tavaraa kuin ohuempiin kohtiin. Liruttele lisäksi molemmille paloille puoli ruokalusikallista akvaviittia.

Laita kalapalat lihapuolet vastakkain siten, että palojen paksut kohdat ovat ohuempien kohtien päällä. Kiedo jööti ensin tuorekelmuun ja sitten vielä folioon.

Laita kalapötkö lautaselle ja lautanen jääkaappiin. Pötkön päälle kannattaa asetella jotain painoksi. Itse käytin 200 geen voipakettia.

Anna makujen imeytyä kaloihin parin päivän ajan.

Rapsuttele valmiista graavilohesta mahdolliset suolarakeet pois ja leikkaa siitä ohuenohuita siivuja. Syö sellaisenaan, leivän päällä tai keitettyjen pottujen kanssa.

9. joulukuuta 2009

Sinivalkoista sormiruokaa

Elämä on ollut hektistä ja hässäköinti vain kiihtyy joulua kohti mentäessä. Pimeän vuodenajan piristäjinä ovat toimineet muiden muassa Suklaafestivaali ja Pipariviikko sekä Ylimuulin organiseeraamat viehkot Elävän Ravinnon Pikkujoulut.


Ja viime sunnuntaina Suomi täytti 92 vuotta. Sen kunniaksi näpräsin satsin suomalaisia suupaloja, joita oli helppo napsia parempiin suihin mekkojen kommentoinnin lomassa.

Omia silmiäni miellytti eniten Pimppis-Paulan klänninki, kanssa-arvostelija puolestaan tykkäsi Maria Guzenina-Richardsonin pukimesta ja kumpikin fanitti satasella kilttiä skottiproffaa!


Pötypöydässä veden viljaa edustivat ruohosipulituorejuustolla sivellyille kuminanäkkäreille silputut graavilohisuikaleet, maustamattoman tuorejuuston ja mustaherukkasilakoiden seoksella ja salottisipulirenkailla päällystetyt saaristolaisleivän palaset sekä palttoonapeilla köllötelleet mätihyytelöt.


Lihalinjalla oli tarjolla palttoonappeja kahdella tavalla. Toiset maistuivat porosulatejuustolle ja kylmäsavustetulle porolle, toiset taas piparjuurituorejuustolle, hirvelle ja hillosipulille. Aika hyviä olivat molemmat.


Isältä saamani suolasienet jalostuivat Kulinaarimurulassa klassiseksi sienisalaatiksi. Sille muodostivat sopivia alustoja kuminanäkkärit ja haukkapalat saivat koristeikseen komeat Suomen liput.


Makealla osastolla keikistelivät leipäjuustosta leikatut ja hilloilla kruunatut kukkaset sekä Aura-juustohunnutetut piparkakut. Testipenkissä ollut vuohenmaidosta valmistettu leipäjuusto osoittautui oivalliseksi, kiitokset siitä liitävät jälleen kerran Lentävään Lehmään.

Sormisyömät huuhdoimme alas epäisänmaallisesti ranskalaisilla shampanjoilla. Kotimaisista vaihtoehdoista sahti olisi varmasti sopinut eväiden kanssa nautittavaksi, mutta kuplajuomakin toimi palanpainikkeena oikein mukavasti.

Jalossa juomateemassa pysyen mainostan vielä joulukuun ruokahaastetta, jonka aiheena on alkoholi. Hanat auki ja ideat virtaamaan! Muistuttelen myös, että jos aiot tehdä jouluryypyksi Punatähteä, niin alkaapa olla kiire...

23. marraskuuta 2009

Kiukkuinen kiinalainen kalmari

Kun marraskuun ruokahaasteen teemaksi paljastui tulisuus, tiesin olevani pulassa. En nimittäin ole ärhäköiden pöperöiden ylin ystävä. Lempeä polte on toisinaan ihan jees , mutta liekehtivät chiliöverit eivät ole meikäläisen juttu.

Mutta sitten mieleen pullahti yksi kiinalaisista lemppareistani, friteerattu chilimustekala. Kulinaarimurulassa sitä ei ole aiemmin tehtykään, joten jopa olikin aika korjata tilanne.

En ole ihan varma, onko pääraaka-aineen poliittisesti korrekti kutsumanimi mustekala vai kalmari. Lontoonkieliset käyttävät hänestä nimitystä squid, mistä tykkään kovasti. Tykkäämiseni kasvaa eksponentiaalisesti, kun tykötarpeesta kehkeytyy spicy squid.


Kiinalaisten keittokirjojeni syövereistä oikeanoloista ohjetta ei löytynyt, joten oli ryhdyttävä kuukkeloimaan. Hakusanojen deep fried spicy squid ja deep fried salty squid aikaansaamia osumia tovin läpikäytyäni päätin tuunata Kylie Kwongin reseptiä.

Kalmaria kalastin kalikoiksi pakastettuna Vii Voanista etten sanoisi edullisesti: kilohinta oli alle 7 euroa. En tosin pilkkonut sulaneita kavereita rinkuloiksi kuten Kylie teki, vaan leikkasin mötkäleistä vähän ronskimpia palasia.

Yleensä squidin kanssa tarjoillaan korkeintaan soijapohjaista kastiketta, joka tekee jumalattoman suolaisesta syömästä järjettömän suolaista. Kaipasin kalmarin kylkeen makeampaa soossia, johon bongasin oivan ohjeen britti-Voguen blogista.

Eksperimentit onnistuivat erinomaisesti! Mikäli lopputulosta vertaa Helsingin Kampin keskuksen Empire Plazasta saatavaan melko autenttisen makuiseen kamaan, niin tällä päästään aika lähelle. Siellä squid serveerataan kuitenkin ilman soossia, joten väittäisin oman tekeleeni vetävän pidemmän korren.


Tarvitset:
700 g mustekalaa
1 rkl kuivattuja linnunsilmächilejä
desin vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
5 dl auringonkukkaöljyä
3 isoa punaista chiliä

Dippikastikkeeseen tarvitset:
2 linnunsilmächiliä
2 valkosipulinkynttä
1½ dl riisiviinietikkaa
150 g ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
kevätsipulia

Tee näin:
Sulata kalmarit hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista. Jos olet onnentyttö tai -poika, niin käytössäsi on hetki sitten merestä nostettua tavaraa, jonka joku muu on jo putsannut.

Tee ensin kastike. Poista chileistä siemenet ja leikkaa jäljelle jäävät osat viipaleiksi. Kuori ja pilppua myös valkosipulit.

Sekoita chili- ja valkosipulisilppu kattilassa etikan, sokerin ja kalakastikkeen kanssa. Anna seoksen kiehua kunnes sokeri on sulanut ja nesteestä on tullut hivenen siirappimaista.

Pilko kevätsipulin varsi tarjoiluastiaan tai -astioihin ja kaada kastike sipuleiden päälle. Anna jäähtyä sen aikaa, kun työstät squidit syömäkuntoon.

Taputtele sulaneista kalmareista liiat nesteet pois. Leikkaa kalmarit auki pitkiltä sivuiltaan ja pilko puolikkaat reiluiksi suupaloiksi.

Murskaa kuivatut chilit atomeiksi haluamallasi tavalla (itse käytin Oliverin Flavour Shakeria, joka on aikuisten oikeesti emäkätevä). Sekoita chilipöly, jauhot ja suola esmes isossa pakastepussissa.

Halkaise isommat chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa chilipuoliskot vielä kertaalleen pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Laita maustejauhopussiin muutama kalmarinpala kerrallaan. Hölskyttele pussia niin, että palat jauhottuvat kauttaaltaan. Jauhot tarttuvat paremmin, jos nilviäiset eivät ole rutikuivia.

Poimi kalmarinpalat pussista, ravistele niistä pois irtojauhot ja tipauta kuumaan öljyyn kypsymään. Kattilaan ei kannata laittaa kerrallaan kauhean isoa satsia, ettei öljy jäähdy liikaa.

Paista kutakin satsia korkeintaan pari minuuttia, sillä kalmari kypsyy nopeasti. Poista palaset kattilasta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kun olet uppopaistanut kaikki kalmarit, heitä hetkeksi öljyyn myös isommista chileistä leikkaamasi suikaleet. Poimi ne kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt paperiin tai pyyhkeeseen.

Dippaa kalmari- ja chilipaloja makeankipakkaan soossiin ja anna lämmön vaikuttaa! Feelin' hot hot hot?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...