Vaihtelua jouluruokavalioon

Vaikka mitoitin joulusapuskat määriltään melko optimaalisiksi, alkoivat kinkku ja laatikot pikkuisen tökkiä noin kolmannen ruokailukerran tietämillä. Siitä tiesin, että oli aika kokata jotain ihan muuta.

Olin ennakoinut tilanteen hankkimalla köntsän munajuustoa, pakastepinaattia ja partaäijää, joten välipäivien mukaeltua saag paneeria varten ei tarvinnut vääntäytyä kauppaan.


Saag paneer tai palak paneer on vakiotilaukseni intialaisissa ja nepalilaisissa ravintoloissa. En ole milloinkaan vieraillut kummassakaan maassa, joten meikäläisissä paikoissa tarjottavien pöperöiden autenttisuudesta en osaa sanoa juuta enkä jaata.

Marraskuun loppupuolella Hesarin NYT-liitteessä oli tarinaa intialaisesta ja nepalilaisesta ruoasta. Jutussa kerrottiin, että nepalilaista keittiötä ei varsinaisesti olisi olemassa, vaan nepalilaiset ja pohjoisintialaiset eväät ovat hyvin samanlaisia.

Lehdessä siteerattiin hauskasti myös Satkarin omistaja Ram Prasad Aryalia, jonka mielestä nepalilaisen ja intialaisen ruoan ero on vähän sama kuin suomalaisen ja ruotsalaisen ruoan ero. "Mausteissa on vähän eroa", hän sanoo.

Oli miten oli, juustonökäreet kipakassa pinaattikastikkeessa maistuivat jouluruokien jälkeen kerrassaan herkullisilta!


Tarvitset:
300 g pakastepinaattia
sipulin
2 valkosipulinkynttä
vajaan parin sentin pätkän inkivääriä
25 g voita
1½ tl jeeraa
1½ tl jauhettua korianteria
1 tl kurkumaa
½ tl kuivattua chilimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 dl partaäijää
suolaa
300 g munajuustoa

Tee näin:
Sulata pinaatti.

Pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja inkivääri silpuksi.

Sulata voi pannulla ja lisää siihen jeera, korianteri, kurkuma ja chili. Anna mausteiden uuttua rasvaan muutaman minuutin ajan.

Lisää sipulit, valkosipulit ja inkiväärit mausteiden joukkoon. Kuullottele heitä hetkinen ja lisää tomaattipyre. Sekoita hyvin.

Hämmentele sulatetut ja valutetut pinaatit sekä partaäijä muiden ainesten joukkoon. Anna ässehtiä miedolla höngällä vartin verran ja suolaa sopivaksi.

Lisää mukaan kuutioitu munajuusto ja hauduttele kastiketta vielä viitisen minuuttia, että juustot lämpenevät. Syö riisin kanssa.

Hailakan värisiä perinteitä

Kulinaarimurulassa vietettiin lepojoulua sanan varsinaisessa merkityksessä. Osasin ajoittaa sekä eväsostosten tekemisen ruuhkattomiin aikoihin että ruokien valmistelut useammalle päivälle niin hienosti, ettei joulustressistä ollut tietoakaan.


Aatto alkoi voisilmäisellä riisipuurolla ja jatkui joulurauhan julistuksen kuuntelulla ynnä maailman ihanimman joululeffan ääressä vetistelyllä. Päiväunien jälkeen tuli närpittyä kylmiä kaloja ja haaleaa kinkkua ennen seuraavaa torkkutuokiota. Joutilaisuus on kyllä aliarvostettu laji!

Mäti ja jouluiset kalat ovat sesongin vakiokamaa. Ne olivatkin mellevästi edustettuina kattauksessa, jonka pystytin joulupäivänä syömäkylään saapuneelle ystävättärelleni.


Tänä vuonna mäti oli siiasta ja siitä nautittiin paahtoleivän, smetanan, salottisipulisilpun ja mustapippurin kanssa. Kyytipoikana oli pakastinkylmää standardijuomaa.


Mätinapojen jälkeen pötypöytään pyrähti kalaparvi, josta ongimme makoisia paloja ruisleivänpalojen ja palttoonappien päällysteiksi.

Tarjolla oli Silakkamarkkinoilta saalistettuja mustaherukka- ja punajuurisilakoita, ginisiikaa, akvaviittigraavattua lohta sekä smetanaista rasvasilliä ja sipulia. Kalojen kera joimme olutta ja otimme toisetkin vodkasnapsit.


Laatikoiden kanssa painiskelin saman ongelman kanssa kuin aina ennenkin: miten tehdä niitä niin vähän, ettei samoja safkoja tarvitsisi syödä loppiaiseen asti? Päädyin tekemään viittä eri lootaa puolen litran foliovuoallisen verran ja määrä on ollut erittäin optimaalinen.

Lanttu-, peruna- ja porkkanalaatikot valmistin Hans Välimäen ohjeilla, bataattilootan puolestaan työstin Valion reseptillä. Näistä kaikista tein hiukan vajaita puolikkaita annoksia.

Punajuurilaatikkoa varten keitin ja raastoin neljä kookasta punajuurta. Raasteen joukkooon sekoitin 120 g smetanaa, noin puolikkaan Aura-juustokolmion sekä muutaman rouhaisun mustapippuria. Paistoin lootaa kolme varttia 175-asteisessa uunissa. Emähyvää!


Laatikoita (vasemmalta oikealle punajuuri, bataatti, lanttu, porkkana ja pottu) söimme luomukinkun kanssa. Maatilatorin kautta tilattu kahden kilon possunpala olikin noudettaessa kolmekiloinen, mutta yhtä kaikki hillittömän hyvänmakuinen.

Sinapin keittelin vanhalla luotto-ohjeella. Tällä kertaa tosin korvasin konjakin Jaloviinalla*, mutta se ei todellakaan sinapin erinomaisuutta loiventanut, päinvastoin!

Kinkun ja laatikoiden parina toimi kiukuttelematta ranskalainen Les Carabènes Pinot Noir, mutta Jallu*sinapille siitäkään ei ollut vastusta.


Juustolautaselle olin hankkinut haisemaan suussasulavaa perhosrokkaria, vakavanhaa pähkinäistä gruyèrea ja tujakkaa Beppino Occellin viskijuustoa. Herttaiset omenan muotoiset vuohenjuustopallerot olivat heräteostos, joita en pystynyt Lentävässä Lehmässä vastustamaan.

Juustojen kanssa hörpimme St. John Commandaríaa. Urhea ystävättäreni metsästi tätä herkkua vaivojaan säästelemättä helsinkiläisistä alkoholiliikkeistä ja onnistui kuin onnistuikin saamaan viimeisen myynnissä olevan pullon Munkkiniemen Alkosta. Respect!


Makeaksi jälkkäriksi tein takuunamia Bailey's-juustokakkua, jonka kanssa sai luvan kanssa juoda leipomuksen keskeistä tykötarvetta.

Pöperöiden kuvia kamerasta purkaessani en voinut olla hymähtelemättä joulusapuskoiden värittömyydelle. Rakkaat perinneherkkumme ovat aika kalpeita kavereita, mutta maut ovat onneksi kaikkea muuta kuin valjuja.

Joulukalaa snadissa hiprakassa

Hiljaiselo Kulinaarimurulassa päättyy toivottavasti pian, sillä huomenna alkaa hyvin ansaittu joululoma ja jemmassa on palttiarallaa tsiljoona polkkausta odottavaa ruokakokemusta.

Koska viime vuonna näihin aikoihin mellastin Hong Kongissa kaukana lanttulaatikoista ja kinkuista, päätin viettää tulevat pyhät tiiviisti kotipesässä perinteisiä sesonkiherkkuja nakerrellen.

Saattaa jopa olla, että heittäydyn ylihuomenna villasukilla ja kirjapinolla varustautuneena Heli Laaksosen kehittelemään perinteeseen:

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu. Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama. Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä. Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."


Ruakka tulee tässä huushollissa tehtyä omin pikku kätösin. Lämpimät joulupöperötkin ovat hyviä järjellisissä määrin nautittuina, mutta minä voisin elää pelkillä kylmillä kaloilla ja mädillä aatosta loppiaiseen ihan helposti.

Koska kuukauden ruokahaasteen aiheena on alkoholi, päätin lotrata joulukaloihin väkijuomia. Graavi siika (yläkuvassa taustalla) sai kaverikseen suolaa ja giniä. Siitä tuli oikein kelvollista, mutta ginin kanssa ei olisi tarvinnut mamoilla kuten minä tein.

Arvoin aikani loheen holvattavan viinan laatua ja päädyin lopulta akvaviittiin vodkan ja Jallun* jäädessä perintöprinssien asemaan. Mukaan haasteeseen polskii akvaviittigraavattu lohi.

Valmiissa kalassa akvaviitin maun voi aistia erittäin mietona kuminana, mutta alkoholi on tehnyt eväkkään rakenteesta pehmoista kuin lumipeitteinen Helsinki. Joulu saa tulla!


Tarvitset:
noin puolen kilon palan lohta
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 rkl Linie Akvavitia

Tee näin:
Leikkaa lohipala kahteen osaan. Taputtele kalat kuiviksi paperilla.

Ripottele suolaa ja sokeria lohipalojen lihaisille puolille (ei siis nahkapuolille) siten, että paksumpiin kohtiin tule enemmän tavaraa kuin ohuempiin kohtiin. Liruttele lisäksi molemmille paloille puoli ruokalusikallista akvaviittia.

Laita kalapalat lihapuolet vastakkain siten, että palojen paksut kohdat ovat ohuempien kohtien päällä. Kiedo jööti ensin tuorekelmuun ja sitten vielä folioon.

Laita kalapötkö lautaselle ja lautanen jääkaappiin. Pötkön päälle kannattaa asetella jotain painoksi. Itse käytin 200 geen voipakettia.

Anna makujen imeytyä kaloihin parin päivän ajan.

Rapsuttele valmiista graavilohesta mahdolliset suolarakeet pois ja leikkaa siitä ohuenohuita siivuja. Syö sellaisenaan, leivän päällä tai keitettyjen pottujen kanssa.

Sinivalkoista sormiruokaa

Elämä on ollut hektistä ja hässäköinti vain kiihtyy joulua kohti mentäessä. Pimeän vuodenajan piristäjinä ovat toimineet muiden muassa Suklaafestivaali ja Pipariviikko sekä Ylimuulin organiseeraamat viehkot Elävän Ravinnon Pikkujoulut.


Ja viime sunnuntaina Suomi täytti 92 vuotta. Sen kunniaksi näpräsin satsin suomalaisia suupaloja, joita oli helppo napsia parempiin suihin mekkojen kommentoinnin lomassa.

Omia silmiäni miellytti eniten Pimppis-Paulan klänninki, kanssa-arvostelija puolestaan tykkäsi Maria Guzenina-Richardsonin pukimesta ja kumpikin fanitti satasella kilttiä skottiproffaa!


Pötypöydässä veden viljaa edustivat ruohosipulituorejuustolla sivellyille kuminanäkkäreille silputut graavilohisuikaleet, maustamattoman tuorejuuston ja mustaherukkasilakoiden seoksella ja salottisipulirenkailla päällystetyt saaristolaisleivän palaset sekä palttoonapeilla köllötelleet mätihyytelöt.


Lihalinjalla oli tarjolla palttoonappeja kahdella tavalla. Toiset maistuivat porosulatejuustolle ja kylmäsavustetulle porolle, toiset taas piparjuurituorejuustolle, hirvelle ja hillosipulille. Aika hyviä olivat molemmat.


Isältä saamani suolasienet jalostuivat Kulinaarimurulassa klassiseksi sienisalaatiksi. Sille muodostivat sopivia alustoja kuminanäkkärit ja haukkapalat saivat koristeikseen komeat Suomen liput.


Makealla osastolla keikistelivät leipäjuustosta leikatut ja hilloilla kruunatut kukkaset sekä Aura-juustohunnutetut piparkakut. Testipenkissä ollut vuohenmaidosta valmistettu leipäjuusto osoittautui oivalliseksi, kiitokset siitä liitävät jälleen kerran Lentävään Lehmään.

Sormisyömät huuhdoimme alas epäisänmaallisesti ranskalaisilla shampanjoilla. Kotimaisista vaihtoehdoista sahti olisi varmasti sopinut eväiden kanssa nautittavaksi, mutta kuplajuomakin toimi palanpainikkeena oikein mukavasti.

Jalossa juomateemassa pysyen mainostan vielä joulukuun ruokahaastetta, jonka aiheena on alkoholi. Hanat auki ja ideat virtaamaan! Muistuttelen myös, että jos aiot tehdä jouluryypyksi Punatähteä, niin alkaapa olla kiire...

Kiukkuinen kiinalainen kalmari

Kun marraskuun ruokahaasteen teemaksi paljastui tulisuus, tiesin olevani pulassa. En nimittäin ole ärhäköiden pöperöiden ylin ystävä. Lempeä polte on toisinaan ihan jees , mutta liekehtivät chiliöverit eivät ole meikäläisen juttu.

Mutta sitten mieleen pullahti yksi kiinalaisista lemppareistani, friteerattu chilimustekala. Kulinaarimurulassa sitä ei ole aiemmin tehtykään, joten jopa olikin aika korjata tilanne.

En ole ihan varma, onko pääraaka-aineen poliittisesti korrekti kutsumanimi mustekala vai kalmari. Lontoonkieliset käyttävät hänestä nimitystä squid, mistä tykkään kovasti. Tykkäämiseni kasvaa eksponentiaalisesti, kun tykötarpeesta kehkeytyy spicy squid.


Kiinalaisten keittokirjojeni syövereistä oikeanoloista ohjetta ei löytynyt, joten oli ryhdyttävä kuukkeloimaan. Hakusanojen deep fried spicy squid ja deep fried salty squid aikaansaamia osumia tovin läpikäytyäni päätin tuunata Kylie Kwongin reseptiä.

Kalmaria kalastin kalikoiksi pakastettuna Vii Voanista etten sanoisi edullisesti: kilohinta oli alle 7 euroa. En tosin pilkkonut sulaneita kavereita rinkuloiksi kuten Kylie teki, vaan leikkasin mötkäleistä vähän ronskimpia palasia.

Yleensä squidin kanssa tarjoillaan korkeintaan soijapohjaista kastiketta, joka tekee jumalattoman suolaisesta syömästä järjettömän suolaista. Kaipasin kalmarin kylkeen makeampaa soossia, johon bongasin oivan ohjeen britti-Voguen blogista.

Eksperimentit onnistuivat erinomaisesti! Mikäli lopputulosta vertaa Helsingin Kampin keskuksen Empire Plazasta saatavaan melko autenttisen makuiseen kamaan, niin tällä päästään aika lähelle. Siellä squid serveerataan kuitenkin ilman soossia, joten väittäisin oman tekeleeni vetävän pidemmän korren.


Tarvitset:
700 g mustekalaa
1 rkl kuivattuja linnunsilmächilejä
desin vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
5 dl auringonkukkaöljyä
3 isoa punaista chiliä

Dippikastikkeeseen tarvitset:
2 linnunsilmächiliä
2 valkosipulinkynttä
1½ dl riisiviinietikkaa
150 g ruokosokeria
1 rkl kalakastiketta
kevätsipulia

Tee näin:
Sulata kalmarit hyvissä ajoin ennen kokkailun aloittamista. Jos olet onnentyttö tai -poika, niin käytössäsi on hetki sitten merestä nostettua tavaraa, jonka joku muu on jo putsannut.

Tee ensin kastike. Poista chileistä siemenet ja leikkaa jäljelle jäävät osat viipaleiksi. Kuori ja pilppua myös valkosipulit.

Sekoita chili- ja valkosipulisilppu kattilassa etikan, sokerin ja kalakastikkeen kanssa. Anna seoksen kiehua kunnes sokeri on sulanut ja nesteestä on tullut hivenen siirappimaista.

Pilko kevätsipulin varsi tarjoiluastiaan tai -astioihin ja kaada kastike sipuleiden päälle. Anna jäähtyä sen aikaa, kun työstät squidit syömäkuntoon.

Taputtele sulaneista kalmareista liiat nesteet pois. Leikkaa kalmarit auki pitkiltä sivuiltaan ja pilko puolikkaat reiluiksi suupaloiksi.

Murskaa kuivatut chilit atomeiksi haluamallasi tavalla (itse käytin Oliverin Flavour Shakeria, joka on aikuisten oikeesti emäkätevä). Sekoita chilipöly, jauhot ja suola esmes isossa pakastepussissa.

Halkaise isommat chilit ja poista niistä siemenet. Leikkaa chilipuoliskot vielä kertaalleen pituussuunnassa kahtia.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa.

Laita maustejauhopussiin muutama kalmarinpala kerrallaan. Hölskyttele pussia niin, että palat jauhottuvat kauttaaltaan. Jauhot tarttuvat paremmin, jos nilviäiset eivät ole rutikuivia.

Poimi kalmarinpalat pussista, ravistele niistä pois irtojauhot ja tipauta kuumaan öljyyn kypsymään. Kattilaan ei kannata laittaa kerrallaan kauhean isoa satsia, ettei öljy jäähdy liikaa.

Paista kutakin satsia korkeintaan pari minuuttia, sillä kalmari kypsyy nopeasti. Poista palaset kattilasta reikäkauhalla talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päälle valumaan.

Kun olet uppopaistanut kaikki kalmarit, heitä hetkeksi öljyyn myös isommista chileistä leikkaamasi suikaleet. Poimi ne kattilasta reikäkauhalla ja imeytä ylimääräiset öljyt paperiin tai pyyhkeeseen.

Dippaa kalmari- ja chilipaloja makeankipakkaan soossiin ja anna lämmön vaikuttaa! Feelin' hot hot hot?

Hiljentymistä lihapadan äärellä

Taannoisesta elokuvakokemuksesta snadisti höpsähtäneenä hankin keittokirjahyllyni täydennykseksi Julia Childin, Simone Beckin ja Louisette Berthollen klassikkoteoksen Mastering the Art of French Cooking (suom. Ranskalaisen keittiön salaisuudet), joka osoittautui aivan hillittömän mielenkiintoiseksi luettavaksi.

Tenho alkaa kirjan heti ensimmäisestä lauseesta ja sen jälkeen sitä ahmii aivan kuin maailman kiehtovinta kiemurajuonista romaania: "Tämä kirja on tarkoitettu sellaisille ruuanvalmistajille, joilla ei ole kotiapulaista, mutta jotka toisaalta voivat tarpeen tullen jättää mielestään talousarvion, vyötärönmitan, aikataulut, lastenruuat ja toimintansa vanhempana, autonkuljettana ja perheenäitinä sekä kaiken muunkin, mikä voisi häiritä sitä iloa, mitä ihminen tuntee luodessaan harvinaisen herkullisen aterian."

Taitaako tuon nyt paremmin sanoa?

Leffan näkemisestä saakka on to do-listan kärkipäässä ollut burgundinpata, boeuf bourguignon. Ohje löytyy edellä kehutun kirjan sivulta 278. Tein tosin ainoastaan puolikkaan annoksen, koska syöjiä oli vain kaksi.

Tuhdin padan alle tarjoilin ihanaa ankanmaksaa paahtoleivillä viikunahillokkeen ja vihreän salaatin kera. Salaatin kostutin oliiviöljystä, sitruunan mehusta, suolasta sekä tryffelillä maustetusta balsamicokastikkeesta sekoitetulla soossilla.

Ruokajuomahankinnoista vastanneen illallisvieraani hatarahkosta ajantajusta (miten voisikaan muistaa viinakauppojen menevän lauantaisin kiinni jo kuudelta?) johtuen olimme pakotettuja huuhtelemaan ankanmaksa-alkupalat alas varastosta löytyneellä portilla hunajaisen sauternes'n sijasta. No, elämä on.

Padan painikkeeksi ryystimme bourgognen tilalla italialaista punaviiniä. Jonkun äidin tekemän jälkkärin kanssa joimme calvaa.

Mutta onhan siinä oikeasti jotain hupaisaa, että kun kaupat lauantaina iltakuudelta sulkeutuvat, niin voit ostaa viiniä seuraavan kerran vasta maanantaiaamuna. Pian vapautuvat sunnuntaiaukiolot tuskin vaikuttavat Alkoihin - vai vaikuttavatko?

Äärimmäisen kätevänä emäntänä olin tietty hankkinut pataan loroteltavan viinin ajoissa. Siitä jäi kivasti ruoantekojuomaa kokillekin.

Mesdames Child, Beck ja Bertholle kertovat kirjassaan, että padan kanssa on tapana tarjota keitettyjä perunoita ja voisia herneitä. Kulinaarimurulassa lihahöystön kyljessä syötiin siis puikulapottuja sekä oikeella voilla ja sormisuolalla terästettyjä pakasteherneitä.

Tarvitset:

100 g possunkylkeä
lorauksen oliivöljyä
500 g naudan paahtopaistia
porkkanan
sipulin
suolaa
mustapippuria
2 rkl vehnäjauhoja
4 dl täyteläistä, nuorta punaviiniä
4 dl lihalientä
1 rkl tomaattipyreetä
valkosipulinkynnen
tuoretta timjamia
laakerinlehden
persiljaa koristeluun

Haudutettuihin sipuleihin tarvitset:
14 salottisipulia
persinjanoksan
laakerinlehden
muutaman timjaminoksan
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
desin lihalientä
suolaa
mustapippuria

Paistettuihin herkkusieniin tarvitset:
1 rkl voita
lorauksen oliiviöljyä
200 g mahdollisimman pieniä tuoreita herkkusieniä

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 225-asteiseksi.

Leikkaa possunkylki viipaleiksi ja viipaleet muutaman sentin pätkiksi. Älä heitä kamaraa pois. Kuutioi paahtopaisti noin viiden sentin mittaisiksi palasiksi.

Paista possunpalat (myös kamara) vaaleanruskeiksi öljyssä uunin- ja liedenkestävässä padassa liedellä. Poimi lihapalat padasta reikäkauhalla toiseen astiaan.

Kuumenna öljy ja possunrasva liki savuavaksi. Ruskista lihat muutama paahtopaistikuutio kerrallaan huolellisesti kaikilta kanteiltaan. Siirrä ruskistetut lihapalat possujen kanssa samaan astiaan odottelemaan.

Viipaloi porkkana ja sipuli. Ruskista ne pataan jääneessä rasvassa.

Pane lihat takaisin pataan. Lisää suolaa ja mustapippuria, sekoita ne lihojen joukkoon pataa ravistelemalla. Sirottele lihojen päälle myös jauhot ja ravistele pataa niin, että lihapalat jauhoittuvat.

Pane pata ilman kantta uuniin noin kymmeneksi minuutiksi. Ravistele pataa välillä, että jauhot ruskistuvat ja lihat rapeutuvat joka puolelta. Ota pata pois uunista ja vähennä lämpö 160 asteeseen.

Kaada pataan niin paljon viiniä ja lihalientä, että ainekset juuri ja juuri peittyvät. Lisää tomaattipyree, valkosipuli, timjami, laakerinlehti sekä possun kamara. Kuumenna pataa liedellä, kunnen neste alkaa pulpahdella.

Peitä pata kannella ja kypsennä ruokaa uunissa noin neljä tuntia. Valmistele padan kypsyessä sipulit ja sienet.

Kuori salottisipulit. Sido persiljasta, laakerilehdestä ja timjaminoksista maustekimppu.

Pane sipulit kattilanpohjalle yhtenä kerroksena. Lisää mukaan yrttikimppu, voi, öljy ja lihaliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Anna sipuleiden ässehtiä hissukseen noin 40 minuutin ajan. Voit lisätä kattilaan lihalientä, jos nestettä uhkaa haihtua kypsyttelyn aikana liikaa.

Sipuleiden ei tulisi ruskistua ja niiden pitäisi säilyä ehjinä. Poista maustekimppu ennen sipuleiden lisäämistä pataan.

Puolita herkkusienet. Kuumenna voi ja öljy paistinpannussa. Kun voi lakkaa vaahtoamasta, lisää sienet pannulle.

Paista sieniä ravistelemalla pannua noin viiden minuutin ajan.

Paistuessaan sienet ensin imevät rasvan itseensä. Hetken kuluttua rasva punkee takaisin sienten pintaan ja ne alkavat ruskistua. Ota pannu pois liedeltä heti, kun sienet ovat hieman ruskistuneet.

Kun lihat ovat muhineet uunissa kypsiksi, kaada padan sisältö kulhon tai kattilan päälle asetettuun siivilään. Huuhdo pata.

Nouki lihapalat ja pekonit siivilästä takaisin pataan. Levitä haudutetut sipulit ja paistetut sienet lihojen päälle.

Keitä siivilöityä lientä kattilassa muutaman minuutin ajan. Kerää mahdollisesti pintaan nouseva rasva pois.

Tarkista kastikkeen maku. Kaada soossi pataan lihapalojen, sipuleiden ja sienten joukkoon. Silppua ruoan koristeeksi kourallinen persiljaa. Bon appétit!

Otapas tästä ja vetäses tuo!

Perjantaina Kulinaarimurulassa vietettiin Popedan etkoja Pyhäinpäivän hengessä kera halloweenmäisten syömien ja juomien.

Meininki oli reilu ja aika riensi kuin hirvi, joten normaalioloissa kävelymatkan päässä olevalle keikkapaikalle pitikin suoriutua taksilla. Toisaalta autokyyti saattoi olla ihan hyväkin ratkaisu, sillä olisimme saattaneet eksyä reitillä oleviin baareihin...


Pirskeruokana tarjoilin erilaisilla möhnillä päällystettyjä leipiä. Saaristolaislimpusta stanssattujen pyörylöiden päällä oli sinihomejuustosta ja maustamattomasta tuorejuustosta sekoitettua tahnaa sekä mädistä, salottisipulisilpusta, smetanasta, suolasta ja maustepippurista tehtyä seosta, joka valui kammottavalla tavalla leipäkiekkojen reunojen yli.

Paistetuista vakuumipatongeista leikattujen viipaleiden päälle lätkin raastetusta yrtticheddarista ja maustamattomasta tuorejuustosta tehtyä levitettä. Osalle patonkisiivuista sivelin tapenadea ja kruunasin ne helmimozzarellapalleroilla.


Pööjuhlien serviisissä on oltava tietenkin myös matosalaattia! Minä tein sen karamellivärillä vihreäksi värjätyssä vedessä keitetyistä spaghetinpätkistä, Korpelan kinkkusuikaleista, cashewpähkinöistä, kidneypavuista ja punaisesta pestosta.


Pötypöydän paraatipaikalla olivat hirvittävän promillepitoiset Bloody Maryn aivot, jotka hyydytin erikoismuotissa litrasta tomaattimehua, puolesta litrasta vodkaa, yhden sitruunan mehusta, 18 liivatelehdestä sekä W-soossista, Tabascosta, suolasta ja mustapippurista.

Hyytelöaivot jakoivat juhlakansan mielipiteitä. Pureskeltuna tatina maistuikin aika julmalta, mutta jos hyydykebiitin antoi liueta suussaan kaikessa rauhassa, niin makuelämys vastasi drinkin nestemäistä versiota.


Makeaa natusteltavaakin oli tarjolla. Kurpitsavaahtokarkit olivat melkein liian söpöjä syötäviksi!


Laku- ja toffeetoukkien sekä vadelmaesanssisten pikkuaivojen kavereiksi askartelinpaskartelin perinteisistä Omareista ja mantelilastuista katkenneita sormia, joiden teko-ohjeet bongasin muistaakseni ammoin Pirkka-lehden paperiversiosta.

Sormien tekeminen oli yllättävän helppoa. Ensin pehmensin kahdesta kermakaramellista pallon, josta muotoilin sormen. Kynnelle koversin veitsellä sopivan kolosen, jonne sitten asettelin mantelilastun varo-varovasti. Lopuksi tein vielä nivelkohtaan pieniä viiltoja.


Boolina toimi pikkuisen reippaammilla mitoilla sekoitettu satsi Valkovenäläistä (5 dl kahvilikööriä, 5 dl vodkaa ja 2½ litraa maitoa). Asettelin viinakipon jäillä täytettyyn pesualtaaseen, jossa iloliemi pysyi ihanan hyisenä ja vähän liiankin helposti juotavana.

Kulhoa koristamaan jäädytin muovihanskassa karamellivärillä vihreäksi tuunattua vettä. Hanskan poistaminen kohmeisesta kourasta oli hankalahkoa, mutta lämpimän veden avulla sain kuin sainkin muovikuoren irtoamaan.

Varsinaisina viilentäjinä olleista jäistä kuuluvat isot kiitokset alakerran kuppilaan. Suurkiitokset myös kaikille mörrimöykyille mukavasta seurasta ja oukkidoukki!