20. maaliskuuta 2010

Merkkipäivänään matkoilla

Kävin täyttämässä neljännentoista kerran 27 vuotta Pietarissa. Edellisen kerran siellä vieraillessani kaupungin nimi oli Leningrad, joten päivitysvisiitti oli tarpeen. Venäjän viisumin hankkimisessa on omat kommervenkkinsa, mutta suuri ja mahtava Pietari on kyllä pienen vaivan väärti. Ja sinne pääsee Helsingistä kätsysti junalla muutamassa tunnissa.
Vaikka pakeninkin syntymäpäiväjuhlia itäisille maille, juhlistimme matkakumppanin kanssa pyöreitä vuosiani nauttimalla imeliä leivonnaisia (seuralaisen kakku maistui mustaherukalle, oma palani oli suklainen ja kirsikkainen) ja shampanskojea.

Venäläiset eivät voisi vähemmän välittää EU:n tuotesuojista, joten paikallista kuoharia kutsutaan yhä rinta rottingilla shampanjaksi. Kuiva shampanskoje oli mukiinmenevää synttärijuomaa...
...varsinkin kun lasiin lisäsi sööttejä ♥ jääpaloja, sillä kylmää tai edes viilennettyä juomaa ei sattunut löytymään. Sydänjäät täyttivät tarkoituksensa, sillä kuivinkin venäläinen shamppis on huoneenlämpöisenä aika makeaa.
Neuvostoaikaista rakennuskulttuuria henkivässä hotellissamme pystyi täyttämään päivittäisen sokeritarpeensa jo aamiaisella. Tarjolla oli yltiösuloisia pikkupannareita ja kondensoitua maitoa. Buffasta löytyi kyllä tuhtia suolaistakin syötävää: paistettuja perunoita, makkaroita, höyrytettyä ohraa sekä tietenkin kaalia ja punajuuria.

Venäläisen keittiön parhaimmistoa edustavat gruusialaiset ruoat. Olen sen verran vanhanaikainen, että puhun edelleen Gruusiasta enkä Georgiasta. Gruusia nyt vain maistuu suussani paremmalta.

Nautimme erinomaisen gruusialaisen illallisen tunnelmallisessa Ket-ravintolassa (Stremjannaja ulitsa 22, lähin metroasema Majakovskaja).
Alkuun natustelimme jumalaista lämmintä juustoleipää, hatšapuria.
Hatšapurien jälkeen pöytään kannettiin niin ikään juustolla täytettyjä varennikeja. Ne muistutavat pelmeneitä, mutta ovat jonkin verran kookkaampia.
Superjuustoiset varennikit olivat ihan mielettömiä ja pystyimme melkein kuulemaan verisuontemme tukkeutuvan.
Pääruoaksi otin possušašlikin. Se tarjoiltiin persiljan, punasipulin ja granaattiomenan siementen sekä kipakan soossin kanssa. Sika oli maukasta ja seuralainenkin tykkäsi kanavartaastaan. Jälkiruokiin emme sitten enää venyneetkään.

Ket on kohtuuhintainen paikka. Kahden hengen syömät ja juomat (gruusialaista punaviiniä, olutta ja vodkaa) maksoivat alle 60 euroa. Kulinaarimurula suosittelee lämpimästi!
Edullista vatsantäytettä saa myös Teremokeista, joissa myydään blinejä kaikilla kuviteltavissa olevilla lisukkeilla.

Rasvaisuudessa nämä ohukaiset eivät häviä paksummille tattariblineille. Maku sen sijaan poikkeaa hiukan meikäläisestä standardiräiskäleestä taikinassa käytetystä hiivasta johtuen.

Testaamani mätiblinit sekä pekoni-ruohosipuli-smetanaletut olivat herkkua. Myös matkakumppani tykkäsi omista jauhelihaisista ja kana-juustotäytteisistä versioistaan.

Ison plussan Teremokit ansaitsevat siitä, että niistä saa ruokajuomaksi olutta. Se on hienoa, varsinkin kun parissa baarissa jouduimme juomaan akuuttiin janoomme vodkaa oluen ollessa loppu!
Teremok on paikallinen vastine kansainvälisille pikaruokaketjuille ja ainakin minun mielestäni letut voittavat bigmacit selkeästi. Mutta milloin ilmestyvät sultsina- ja rönttöskioskit suomalaiseen katukuvaan?
Neuvosto-Leningradin kaikuja kävimme kuulostelemassa Sytnyin torilla (Sytninskaja ulitsa 14, lähin metroasema Gorgovskaja), jossa menneen maailman puitteet ovat yhä pystyssä. Hallissa päivystävät edelleen valkotakkiset myyjät, mutta ostettavien tuotteiden arsenaali on laajentunut.

Kuvia smetanasta nestettä suodattavista valkotakkitädeistä, lihatiskeillä pötköttävistä muhkeista sianpäistä tai painovoimaa uhmaavista valtavista etikkasäilykekeoista en valitettavasti saanut napsittua, vaikka pyytelin nätisti kuvauslupaa lukiovenäjälläni. Eräskin puotipuksu sammutti vitriinistään mielenosoituksellisesti valot, kun havaitsi meikäläisen kameroineen.
Ulkokojuissa oli myynnissä muiden muassa makkaroita sekä leipää ja makeita leipomuksia. Lähestyvän pääsiäisen ansiosta pullapuodeista olisi saanut komeasti koristeltuja kulitsoja.
Torikeikan jälkeen seikkailimme lumisateessa Pietari-Paavalin linnoitukseen, missä pakenimme myräkkää rakettimuseoon. Se osoittautui kiinnostavaksi paikaksi, josta bongasimme aidon kokoisen Sputnikin, öljyvärimaalauksen avaruuskoira Laikasta sekä tuubitolkulla kosmonauttiruokaa. Lennä Juri Gagarin!
Pietarista jäi mieleen myös Iisakinkirkko, jonka edustalla on ollut Leningradin piirityksen aikoihin aikamoinen kaalimaa.
Ennen paluumatkaa söimme Finljandskii vokzalin ravintolassa ei-niin-kovin-kevyttä kenttälounasta. Lihapiirakan tyyppinen beljashi-mätökäs ja tuhdin majoneesinen "salmonellasalaatti" ajoivat asiansa, seuralainen tosin pitäytyi pelkissä pasteijoissa. Se oli fiksu veto, sillä salaatti oli pääepäilty meikäläisessä pari päivää jyllänneen vatsataudin aiheuttajaksi.
Perinteitä kunnioittaen harrastin vodkaturismia ja toin Pietarista muassani kiintoisaa koivunkukintovodkaa sekä Tsarskaja vodkan jämät. Ja tietenkin shampanskojea.
Ruokatuliaiskassiin hankin mahtisulatejuustoja (herkkusieni ja kinkku), kuivattuja kalmarinapoja, ihania hapankurkkuja sekä etikkasieniä. Minulle suositeltua Pobeda-karpalosuklaata en ahkerasta etsimisestä huolimatta löytänyt.

9 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Synttärionnittelut! Mukava kulinaarinen matka...Noita hatšapureita on täälläkin joissain gruusialaisissa (en minäkään osaa sanoa georgialaisissa;-) leipomoissa..

Virpi kirjoitti...

Jee, Pietari! Voisin lähteä sinne uudelleen joskus, jos olisi venäjäntaitoinen matkaseuralainen.

Ja onnittelut tasavuosista! :)

Merituuli kirjoitti...

minuakin kiinnostaisi kaupunki kovasti, mutta Jukkaa ei. täytynee hankkia sinne jossain vaiheessa muuta seuraa. joten kiitos jo etukäteen vinkeistä!

Hatšapuria tuli maisteltua reipas vuosi sitten Moskovassa ja kyllä oli yltiörasvaisen yltiöhyvää!

Onnea 27-vuotiaalle ;)!

Kaisa kirjoitti...

Ja taas iski matkakuume... vaikka olen niiltä nurkilta kotoisin, en ole koskaan käynyt Pietarissa. Noita ruokakuvia katsellessa tuli kyllä tarve paikata tämä aukko sivistyksessä asap! :)

statisti kirjoitti...

Kuola alkoi valua välittömästi... Venäläisen anoppini sukujuuret ovat Gruusiassa päin. Arvata saattaa mikä on vakituinen toiveherkkumme anoppilassa vieraillessa??

Rosmariini kirjoitti...

Ihana Pietari! Hitsit jos asuisin etelämpänä, niin sompailisin sinne takuulla yhtä usein kuin täältä Haaparantaan (joka ei valitettavasti ole 24h ruokaa tarjoava miljoonakaupunki).

Meilläkin meni viime kesänä jännäksi viisumien kanssa, kun loma-aikana oli yhtä tuskaa saada esim. vakuutustoimistolta todistuksia matkavakuutuksistamme ym.

Onnea vielä näin jälkikäteen!

Jaana kirjoitti...

Kiitoksia onnitteluista, ikä ei paina yhtään :-)

Yaelian, oi jospa Helsingissäkin olisi edes yksi gruusialainen leipomo! Se saisi minusta takuulla kanta-asiakkaan.

Virpi, yllättävän hyvin siellä pärjää lontoollakin. Kyrillisten aakkosten osaaminen helpottaa kyllä navigoimista melkoisesti.

Merituuli, jossain vaiheessa oli puhetta ruokabloggaajien Pietarin retkestä. Pitäisiköhän keskustelu aiheesta herättää jälleen henkiin?

Karjalanpiirakka, Pietari on useammankin vierailun arvoinen paikka. Muutamassa päivässä ehtii vain raapaista pintaa.

Statisti, gruusialainen anoppi kuulostaa kyllä ihan liian hyvältä ollakseen totta :-)

Rosmis, mutta ettekös te kohta muuta tänne Isolle Kirkolle ja lähemmäs Pietaria ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Hei, ihan pakko on kommentoida, kun tämän sivun näin. Eksyin sattumalta sivuillenne, en ole ruokaharrastaja ollenkaan :) Itseltäni on nyt nimittäin yhden kanaruuan gruusialainen nimi (kielen päällä..) hukassa ja sitä lähdin googlettamaan.
CAT on ollut suosikkiravintolani jo 4 vuotta ja menen sinne aina, kun Pietarissa käyn. Myös useita ryhmiä olen sinne vienyt :) Kiva, että se miellytti kirjoittajaakin.
Olen parhaillaan kirjoittamassa tekstiviestiä Pietarissa ensimmäistä kertaa olevalle tuttavalleni ja juuri CAT-ravintolaa suosittelemassa (ja että mitä siellä kannattaa syödä). Sitten iski tuo muistikatkos..!
Haluaisin kertoa myös sen, että olemme Suomi-Venäjä-Seurassa tehneet parikin Makumatkaa Pietariin. (Toisen matkamme teimme Suomen kotitalousopettajien yhdistykselle.) Seuraava on tulossa 3.-6.12.2010, joten tervetuloa sinne mukaan! Asiantuntijanamme matkoilla on ollut (ja on joulukuussakin) Suomalais-venäläisen koulun kotitalousopettaja, joka on opiskellut Venäjällä. Tämä teille vain tiedoksi, jos matkaa suunnittelette :) Ja niin, nuo viisumitkin saa kätevästi kauttamme (6 arkipäivää). Tämän ei ole tarkoitus olla mainos, sattui vai silmiini sopivasti, kun sitä kanaruokaa kaipailen..
Ja ah, tulihan se lopulta päähäni: SATSIVI :)! Terkuin, Taru/SVS

Jaana kirjoitti...

Taru, Cat Cafe on takuuvarmasti vierailulistalla seuraavallakin Pietarin reissulla. Ja suurkiitos vinkistä, opastettu makumatka ei kuulosta lainkaan pöllömmältä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...