Satakasi lasissa ja lautasella

Huhtikuisella Kööpenhaminan työreissullani illastin Alchemistin lisäksi toisessakin paikassa, joka on ollut pitkään to go-listallani. Ravintola 108 (Strandgade 108) aloitti toimintansa pari vuotta sitten pop up-ravintolana Noman tiloissa, kun nomalaiset piipahtivat Australiassa. Sieltä se siirtyi nykyiseen vakituiseen osoitteeseensa.

Tätä "Noman pikkusiskoksikin" kutsuttua ravintolaa luotsaa Kristian Baumann, joka on aiemmin työskennellyt Nomassa.

Syömään satakasiin pääsee hyvällä tsägällä ilman varaustakin ja laskun loppusumma on merkittävästi pienempi kuin kulman takana Nomassa aikoinaan.

Listalla olevia ruokia suositellaan tilattavaksi neljä per sierainpari, tosin osa annoksista on kooltaan suurempia ja tarkoitettu jaettaviksi (trendi, jolle soisin niskalaukauksen).

108:n leipä ja sen kanssa tarjottava jumalainen voi olivat niin tolkuttoman hyviä, että tein (jälleen kerran) sen kardinaalimunauksen, että aloin täyttää vatsaasi leivällä.

Tilasin alkuun Instagramista tutun sinisimpukka-annoksen, joka oli nätti kuin mikä. Simpukat tarjoiltiin kera paahdetun hiivaöljyn, suolattujen karviaismarjojen ja jännien kaurajuuribiittien, joita luulin ensin tähtianikseksi.

Simpukoiden kanssa siemailin loistavaa Æblerovin omenasiideriä.

Seuraavaksi syömäni kuusella kuorrutetut ylikypsistä häränhännistä pyöritellyt ja keveästi friteeratut pallerot olivat niin ikään somesta tuttuja. Ja ne maistuivat juuri niin herkuilta kuin niiden olin kuvitellutkin maistuvan.

Alienin oloiset sienet näyttivät hurjilta, mutta niiden maku oli kerrassaan taivaallinen. Sieniryppäät oli uppopaistettu rapeiksi, maustettu merileväjauheella ja niitä dipattiin savustetuista keltuaisista valmistettuun soossiin. Parhautta!

Lasillinen Domaine des Bodinesin Arbois Poulsardia toimi loistavasti häränhäntien ja erityisesti sienien kaverina.

Ylensyömäni leivän vuoksi skippasin jälkkärin ja tilasin digestiiviksi tilkan Nordisk Brænderin omenasnapsia, joka toimi paremmin kuin sata jänistä. Tanskalaisilla tuo snapsinvalmistus(kin) on aika hyvällä tolalla.

Satakasin illallinen (ruoat sekä melko reilut kaadot siideriä ja punaviiniä) kustansi yhteensä 84 euroa, mikä on minusta varsin kohtuullista siihen nähden, että niin ruoka, juoma, miljöö kuin serviisi olivat ensiluokkaisia.

Kun ihmettelin, miksei snapsia ei oltu laskutettu, niin minulle vastattiin hymyn kera, että "ei tietenkään ole". Se lämmitti jopa omenaviinaa enemmän.