Kesäretken viulut maksoi siis Olo Group Oy, joka on Pekka Terävän, Petri Lukkarisen ja Teuvo Salmisen omistama kokonaisuus. Siihen kuuluvat muiden muassa ravintola Olo sekä retkikohteemme Serlachius-museo Gösta ja ravintola Gösta, jotka sijaitsevat vuonna 2014 valmistuneessa mahtavassa puurakenteisessa paviljongissa.
Riiko Sakkinen: Stalingrad Style |
Kesäretkeläiset valmiina lounaalle (kuva: Timea Slavic) |
Ravintola Gösta sekä lintu- että sammakkoperspektiivistä. |
Göstan menu on keittiömestarien Henry Tikkanen ja Pekka Terävä käsialaa. Paikallisia tuotteita käytetään mahdollisimman paljon ja sesonkeja kunnioitetaan. Which is nice.
Lounaan aloitti pumpulinpehmoinen kukkakaalikeitto, jossa oli ilmakuivattua possua ja kuusenkerkkää.
Pääruoaksi söimme vieressä liplattavasta Keurusselästä pyydettyä kuhaa uusista perunoista tehdyn terriinin, parsan ja supersööttien mininauriiden kanssa.
Lounasviininä oli Dr. Pauly Bergweilerin erittäin suunmukainen Feinherb-Riesling.
Jälkiruoaksi oli mintulla maustettua maitosuklaamoussea, mansikoita (kuulemma Maajussille morsian-ohjelmasta tutun mansikanviljelijän tilalta), pippurimarenkia sekä vinkeää oliiviöljyjäätelöä.
Matkalla Göstaan piipahdimme Koivulahden Rapukartanolla, missä paikan isäntä Pasi Heinonen esitteli meille hulppeita tiluksiaan ja saimme kuplajuomaa sekä pientä välipalaa.
Ennen ravintola Göstan lounasta vierailimme pikaisesti myös julkisivuremontin takia huputetussa Gustaf-museossa, joka on Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori. Siellä teimme hauskan draamaopastuksen myötä aikamatkan 1950-luvulle. Retkueemme muuttui paperiyhtiölle töihin pyrkivien joukoksi, jota tyylikäs rouva Solveig Markkanen opasti talon tavoille. Osa meistä palkattiin tehtaalle, itse jäin vaille työpaikkaa, vaikka laukkuni oli täynnä suosituksia Varkaudesta A. Ahlströmin paperitehtaalta.
Kauniit kiitokset kivasta kesäpäivästä, erinomaisesta lounaasta sekä varsin riittävistä matkavirvokkeista Ololle ja ololaisille!
***
Kesäkuisen retken jälkeen tie ravintola Göstaan oli jo tuttu, joten pistäydyimme siellä kafruni kanssa myöhäisellä lounaalla matkalla maailman suurimmalta kyläkaupalta (kyllä, oli kulttuurishokki - juu ei tartte mennä uudestaan) takaisin Isolle Kirkolle viime viikolla. Tämän toisen visiitin kustannukset menivät ihan omaan piikkiin.
Alkuun söin haukea murekkeena ja kylmäsavustettuna piparjuuren (joka olisi voinut maistua annoksessa pikkuisen reippaamminkin) kanssa.
Pääruoaksi tilasin tillilihaa ja voi että se olikin hyvää! Vasikka oli kypsennetty ajatuksen voimalla hajoavaksi ja voinen tillikastike oli taivaallista. Lisukkeina oli paahdettua parsaa, herneitä, retiisejä, palsternakkaa sekä uusia pottuja ja ruskistettua voita.
Jälkkäriksi valitsin varsinaisen lakupommin. Lakritsisuutta löytyi sekä parfait'sta että financierista ja kirpeä raparperi blokkasi setin liiallista makeutta. Tästäkin tykkäsin kovasti.
Oman rahan keikan kustannukset (kolme ruokalajia ja lasillinen jo Olon piffaamalla lounaalla oivalliseksi havaittua rieslingiä) olivat noin 60 euroa. Mänttäviivavilppulassa kannattaa käydä syömässä vaikka vähän kauempaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti