8. huhtikuuta 2013

Prinsessakeittoa

Kun alun alkaen salaattitarpeiksi ostetun ja jääkaapin perukoille hylätyn parsakaalin sävy alkoi uhkaavasti synkistyä, oli korkea aika saattohoitaa se sosekeitoksi. Nopean kuukkeloinnin perusteella päätin työstää kaalinraadosta vinkeän oloista sitruunaista parsakaalikeittoa, jonka ohjeen löysin Prinsessakeittiöstä.

Tuunasin alkuperäisreseptin meiramin oreganoksi, koska pääsiäiseksi hankkimani oreganopuska on osoittautunut varsinaiseksi runsaudensarveksi. Hunajan skippasin kokonaan, sillä ainoa huushollista havaittu hunaja olli aniksella maustettua.

Puolitin myös ainesten määrän, koska yhden hengen talous. Sen olisin ehkä voinut jättää tekemättä, sillä muokkauksistani huolimatta sopasta tuli "ihan törkeen hyvää". Ja sosekeiton paras kaveri on Kanniston leipomon ruisleipä oikeella voilla.
Tarvitset:
pienen sipulin
valkosipulinkynnen
oliiviöljyä
400 g parsakaalia
4 dl vettä
1 rkl kasvisfondia
oreganoa
1 dl kuohukermaa
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria

Tee näin:
Kuori ja pilko sipulit. Pilko myös parsakaalin kukinnot ja varsi. Kauhean pientä silppua ei kannata tehdä, sillä ainekset soseutetaan lopuksi.

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa ja kuullota sipuleita siinä tovin ajan. Lisää joukkoon parsakaalit ja pyörittele niitäkin öljyssä hetkinen.

Lisää kattilaan vesi ja fondi. Anna pöhistä miedolla lämmöllä kunnes parsakaalit ovat pehmeitä.

Lisää kattilaan kourallinen tuoretta oreganoa ja sauvasekoita soseeksi.

Lorauta joukkoon kerma ja anna keiton kiehahtaa.

Mausta soppa sitruunankuorella ja -mehulla sekä suolalla ja pippurilla.

6. huhtikuuta 2013

Ravintolakerho goes old skool

Ravintolakerhomme on jo jonkin aikaa suunnitellut vierailevansa perinteisessä valkoisten pöytäliinojen paikassa. Aikomus toteutui, kun huhtikuisen kokouksemme pitopaikaksi valittiin klassisista klassisin ravintola Lehtovaara (Mechelininkatu 39).
Kondiittori Emil Lehtovaara perusti ravintolan Viipuriin vuonna 1916. Kun talvisota syttyi ja Viipuri evakuoitiin, muutti myös Lehtovaara vuonna 1940 nykyisiin tiloihinsa Taka-Töölöön. Pitkien perinteiden vuoksi odotukset olivat siis kohtalaisen korkealla.
Eikä Lehtovaara pettänyt. Alkuruoaksi valitsemani Hauhalan hanhenmaksamousse paistetun briossin kanssa oli herkkua. Portviiniviikunoita oli ehkä määrällisesti liikaa suhteessa mousseen ja briossiin, mutta nekin olivat aika hyviä. Sauternes oli oiva kaveri myös ilman pakkoruokintaa kasvaneen hanhen maksalle.
Arvoin pitkään, otanko pääruoaksi klassisen Coeur de filet Provençalen vai kalaa. Lopulta päädyin kevyesti savustettuun siikaan, joka osoittautui nappivalinnaksi. Lämpimän kapris-perunasalaatin potut olivat optimikypsiä ja sahramihollandaisea olisi voinut syödä ämpärillisen. Ruokajuoma, Pfistrein 2010 Riesling Silberberg, ei ollut pöllömpää sekään.

Aleksi ja Hanna vetivät körtsikkäsatsin puoliksi. Sain maistaa annokseen kuuluvia valkosipulipottuja sekä paistettuja herkkusieniä ja molemmat olivat eri maukkaita. Mutta voi jösses miten rankasti kerhokaverit lemusivatkaan valkosipulilta loppuillan!
Jälkkäriksi tilasin suklaa-pähkinäbiscotteja ja lasillisen Vin Santoa. Ne olivat passeli lopetus kaikin puolin mallikkaalle aterialle.

Syömät ja juomat maksoivat karvan verran alle 70 euroa. Ruokien laatuun nähden hinta on mielestäni varsin kohtuullinen. Sapuskoiden ja miljöön lisäksi klassisuutta edusti myös meitä palvellut vanhan liiton tarjoilijatäti, josta mustassa hameessaan ja valkoisessa puserossaan tuli mieleen lapsuus ja Riitta-täti, joka niin ikään työskenteli tarjoilijana varkautelaisessa Keskus-Hotellissa, jossa ei ole enää ravintolatoimintaa. Nostalgiapisteitä Lehtovaara saa siis minulta äärettömästi 
Seikkailu-Aleksi ja Soppa-Hanna haisevat valkosipulilta Lehtovaaran edustalla.
Maailman nopeimpana alkkaribloggaajana Aleksi ehti raapustamaan raporttinsa lähes välittömästä ruokailun jälkeen. Toukokuun möötti pidetäänkin sitten jossain ihan muualla...

4. huhtikuuta 2013

Pääsiäisen paras burgeri

Sain taannoisesta epäonnistuneesta hampurilaiskokemuksestani oikein asialliset pahoittelut sekä lahjakortin Lihakauppa Rosludillta. Lunastin kortilla aikamoisen läjän lihaa ja leikkeleitä, joiden joukossa oli muiden muassa karitsan jauhelihaa.

Paistelin jauhelihasta pääsiäispyhien loppumetreillä pihvejä, joista syntyi mielettömiä karitsaburgereita. Erityisen hienon säväyksen purilaisiin antoi mahtava savustettu Cumulublu-sinihomejuusto, jota löytyy ainakin Krunikan Anton & Antonista.

Sämpylät hamppareihin leivoin Kurpitsa-Marilta aikoinaan bongaamallani reseptillä. Tällä kertaa laitoin taikinaan vain kolmasosan alkuperäisessä ohjeessa mainituista tykötarpeista ja tuloksena oli seitsemän sievää sämpylää.
Jauhelihapihveihin tarvitset:
400 g karitsan jauhelihaa
salottisipulin
munan
suolaa
mustapippuria
voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Lisäksi tarvitset:
sämpylöitä
majoneesia
salaattia
(savustettua) sinihomejuustoa

Tee näin:
Sekoita jauheliha, silputtu sipuli ja muna tasaiseksi massaksi. Mausta suolalla sekä pippurilla.

Paista massasta pieni koepala makujen tarkistusta varten. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Muotoile massasta 4-5 pihviä. Paista pihvit kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Halkaise sämpylät ja kokoa burgerit laittamalla sämpylöiden alaosille majoneesia ja salaattia. Lisää pihvi per sämpylä sekä niiden päälle reilut viipaleet sinihomejuustoa. Viimeistele purilaiset sämpylöiden "kansilla" ja syö käsin.

2. huhtikuuta 2013

Kaikkea muuta kuin karua ruokaa

Viime viikolla kävimme Soppa-Hannan kanssa testaamassa Karun (Hämeentie 103), jossa suomalaisia perinneruokia päiviteltiin uudelle vuosituhannelle kuukauden ajan. Vuoroviikoin päärooleissa olivat Pohjois-, Itä- ja Länsi-Suomen sekä Uudenmaan sapuskat. 
Paikan löytäminen ei ollut helppo nakki, mutta hetken harhailtuamme bongasimme sisäänkäynnin. Itse ravintolasali oli rakennettu Karun pääkokin pyörittämän catering-yrityksen varastotilaan. Ja minä unohdin kameran kotiin, joten kuvatkin ovat luurilla räpsittyjä karuja otoksia.
Asetuimme meille varatun pirtinpöydän ääreen ja tilasimme alkudrinksuiksi juomat "joissa olisi Jallua." Toiveemme toteutettiin ja saimme eteemme mahtavan makuiset tyrni-Jaloviinakimarat. Alku vaikutti siis lupaavalta.
Tilanne parani entisestään, kun kuulimme, että jukeboksi on vapaasti käytettävissä, eikä siihen tarvitse syöttää kolikoita. Taikalaatikosta löytyikin useita aivan kamalan ihania kotimaisia klassikkobiisejä.

Baaritiski oli rakennettu kätsysti höyläpenkille ja ja juomissa preferoitiin luonnollisesti kotimaisia tuotteita: ei Camparia vaan Carilloa, ei konjakkia vaan Jaloviinaa ja niin edelleen. Asiallista meininikiä.
Ennen ruokailun aloittamista idean isät Kristian Vuojärvi ja Tuomas Paavola kertoivat konseptistaan. Herrojen periaatteisiin paikallisten raaka-aineiden hyödyntämisestä ja perinneruokien kunnioittamisesta on helppo yhtyä.

Tarjolla oli neljän ruokalajin yllätysmenu, jonka teemana oli vierailuajankohtanamme Uusimaa. Otimme myös menulle suunnitellun juomapaketin.
Syömingit aloitettiin "silakkalaatikolla", jossa peruna oli pyreenä ja silakka kevyesti savustettuna sekä mausteliemessä kylvetettynä. Tykkäsin kovasti.
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli muunnos Inkoon perunapuurosta, joka oli tehty risoton tapaan yhdistämällä kiinteistä perunoista leikattuja kuutioita sekä jauhoisista potuista valmistettua sosetta. "Puuron" kyytipoikana toimi Suomenlinnan Panimon vehnäolut. Erittäin maistuva kokonaisuus tämäkin.
Illan ehdoton kohokohta oli suolattu ja hiillostettu siika, jonka rakenne oli samaan aikaan sekä napakkaa että pehmeää. Siian kavereina oli matalalämpökypsennettyä keltuaista, sinappimajoneesia, mätiä sekä porkkanaa. Sanalla sanoen taivaallista!
Viinivalinnoissa suomalaisuudesta oli onneksi lipsuttu ja kotimaisten marjaviinien sijasta laseihimme kaadettiin mainioita australialaisia First Drop Wines-tuotteita. Siialle valittu Hope and Glory oli onnistunut valinta.
Liharuokana oli possusta ja lampaasta valmistettua vorschmackia normaaleine lisukkeineen. Makki oli pikkuisen vetistä ja minun makuuni siinä oli liian vienosti silliä. Lisäksi annoksessa oli optimaalisesti kypsennettyä häränfileetä. 
Loistava lihaviini, Mother’s Milk Barossa Shiraz, sai minut taas kerran harkitsemaan tulevan Australian reissuni reittejä uudelleen. Pitäisikö sitä sittenkin matkata Barossa Valleyn viinialueille saakka, koska siellä tehdään tällaisia juomia? 
Väliruoaksi ennen jälkkäriä lusikoimme hyvin jännää humalalla maustettua sohjoa ja vadelmaa. Tästä tuli jostain kumman syystä lapsuus mieleen, mutta en ymmärtänyt että miksi ihmeessä.
Jälkiruoka viimeistään tyhjensi pajatson. Siinä oli mämmibriossia ja -vaahtoa sekä kermajäätelöä. Omnomnom. Lisäksi saimme Jallulla terästetyt raparperisimadrinkit, jotka olivat emähyviä, mutta eivät kuitenkaan mielestäni sopineet kovinkaan hyvin yhteen mämmipläjäyksen kanssa. 
Siunatuksi lopuksi siemailimme paikan päällä paahdetuista ja jauhetuista pavuista keitettyä pannukahvia sekä Jallua koivun oksasta sorvatuista snapsilaseista.
Ehtoiset isännät istahtivat vielä illan päätteeksi hetkeksi jutustelemaan kanssamme. Kristian myös paljasti suolatun ja hiillostetun siian valmistuksen saloja. Luotan siihen, että Hanna muistaa tarkan ohjeistuksen.

Menu sekä juomat (alkudrinkki, juomapaketti sekä kahvi ja Jallu)  maksoivat 83 euroa eli hinta-laatusuhteeltaan kokonaisuus oli erinomainen. Jos sinulle joskus tarjoutuu mahdollisuus päästä syömään näiden kavereiden työstämiä sapuskoita, niin suosittelen mitä lämpimimmin tuon mahdollisuuden hyödyntämistä!

1. huhtikuuta 2013

Vaihtoehto pashalle

Sain pääsiäissunnuntaiksi kutsun aterialle, jolla nautiskeltiin lampaanjalkaa tajunnan räjäyttävän punikkitattisoossin sekä valkosipulisen maa-artisokka-perunagratiinin kanssa. Isot kiitokset järjestävälle seuralle kestityksestä!

Oma kontribuutioni ruokakekkereihin oli mascarpone-persikkapiiras, jonka ohjeen löysin kuukkeloimalla Pikku murusia-blogista. Hirmu hyvää, mutta melko heviä kamaa juustoineen ja kermoineen.

Tähän aikaan vuodesta tuoreita persikoita ei kaupoista saa, mutta onnekseni Anton & Antonissa oli säilöttyjä Bionan luomupersikoita. Niihin ei ole lisätty lainkaan sokeria ja lisäksi hedelmät on pakattu lasipurkkiin - kertakaikkinen mahtilöytö säilykepurkkeja vieroksuvalla meikäläiselle!

Kuvan pääsiäiseläintä ei ole vahingoitettu piiraan valmistusprosessin aikana, vaikka hän näyttääkin melko häiriintyneeltä.
Pohjaan tarvitset:   
150 g vehnäjauhoja
60 g tomusokeria
5 rkl mantelijauhetta
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
125 g kylmää voita
kananmunan
(kuivattuja herneitä)

Täytteeseen tarvitset:
250 g mascarpone-juustoa
70 g tomusokeria
appelsiinin raastetun kuoren
2 tl vaniljasokeria
2 dl kermaa
persikoita

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 200-asteiseksi.

Sekoita pohjan ainekset tasaiseksi taikinaksi.

Painele taikina jauhoitetuin käsin piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Pistele pohjaan reikiä haarukalla, peitä pohja foliolla ja levitä sen päälle kuivattuja herneitä.

Kypsennä pohjaa uunissa 15 minuuttia.

Poista herneet sekä folio ja jatka paistamista noin 5 minuuttia tai kunnes pohja on kullanruskea.

Sekoita juusto, tomusokeri, vaniljasokeri sekä raastettu appelsiininkuori tasaiseksi massaksi.

Sähkövatkaa kerma vaahdoksi ja lisää se juustoseokseen.

Levitä täyte jäähtyneen pohjan päälle.

Viipaloi persikat ja asettele siivut täytteen päälle haluamallasi tavalla.

Anna piirakan jämäköityä jääkaapissa ennen tarjoilua

31. maaliskuuta 2013

Hodari on uusi musta!

Blogipostaukseni laahaavat vähän ajastaan jäljessä, koska kulunut maaliskuu on ollut melkoista hässäkkää. Ruokailurintamalla on tapahtunut vaikka mitä mukavaa, kuten esimerkiksi tämä Torikorttelien taannoinen ulkoruokarieha, jossa kävin Millan (jonka voi nyt linkittää) kanssa.
Yhtä riehan kiinnostavimmista kioskeista pitivät Social Foodin kaverit. Olen kuullut tästä Käpylässä sijaitsevasta lounaspaikasta kovasti kehuja, mutta en ole siellä vielä ehtinyt käymään. Bussireitti Kampista Käpylään on kuitenkin jo selvitetty.  
Social Foodin haukiburgeri oli nerokas rakennelma, jossa ohuiden näkkäreiden väliin oli pinottu pari pitkulaista, grillattua haukimurekepihviä, pikkelöityä punasipulia sekä tillimajoneesia. Mmmmmmm! Aleksia lainatakseni se oli "ihan sairaalloisen apinaisen herkullinen!"  
Toukokuun loppuun asti avoinna olevassa 100 Dogs & Bourbonissa sen sijaan olin visiteerannut aiemminkin. Koska paikan hodarit ovat erittäin ookoo, niin liityin heidän telttansa edustalla mutkittelevan jonon jatkoksi. Kun pääsin tiskille saakka, sadasta nakkisämpylästä oli jäljellä enää neljä ja riehaa oli kulunut vasta vajaat puolitoista tuntia.    
Tällä kertaa testasin De Luxe Dogin, jossa on normilisukkeiden (tomaattia, sinappia, suolakurkkua ja paahdettua sipulia) ohella tryffeliöljyllä maustettua majoneesia. Ei huono.
Hodareita oli tarjolla myös Pure Bistron sisäpihan terassilla ja ilokseni sieltä sai myös olutta ihan oikeasta lasista. Kolmen hodarin listalta valitsemani Salmon Dog (confit-lohta, mummonkurkkuja, wakame-levää ja wasabimajoneesia) oli aivan tolkuttoman herkullinen.
Loistopöperöt ja aurinkoisen päivän kruunasi viiden euron leffalöytö Pure Bistron naapurissa sijaitsevan Rosebudin alennuslaarista.

Synttärichiliä

Parin viikon takaista syntymäpäivääni juhlittiin Postres'ssa illastamisen lisäksi myös epäformaalimmin. Ikiaikainen kafruni, joka on minua neljä päivää vanhempi, saapui kylään Corona-kassi kilisten ja minä hämmensin meille valtavan sammiollisen chili con carnea.
Tämä Jamie Oliverin chiliresepti ehti muhia arkistossani tätä-täytyy-kokeilla-osastolla aika pitkään, ja nyt sain sitä vihdoin tehtyä. Tuunasin ohjetta lisäämällä tykötarpeisiin vihreitä chilejä ja lisukkeisiin manchego-juustoa. Sapuskasta tuli sen verran hyvää, että jatkossa valmistan chilini aina tällä tavalla.

Lihana käytin Metsäojan tilan mahtavan makuista Highland-nautaa. Pavut kippasin pataan suoraan purkeista. Ne ovat tosi kätsyjä hätävaroja silloin, kun kuivattujen papujen liotteluun ei ole aikaa (lue: kun en taaskaan muistanut laittaa papuja ajoissa turpoamaan).
Pelkkä soossikin oli hyvää, mutta lisukkeiden kanssa se nousi ihan uusiin sfääreihin.
Jälkkäriksi söimme Niia's Cupcakes-suklaakuppikakut appelsiinikuorrutuksella, jota olikin ihan älyttömän paljon. Koristelin leipomukset paperipäivänvarjoilla, joista toinen päätyi illan aikana teipatuksi kirjatukena toimivan Lenin-patsaani käteen. Asiaan liittyvät läheisesti myös vaaleansininen Tupperware-munankohotin sekä Pahkasian Savo-Karjalan matkaopas, joten eipä siitä sen enempää kuin että lystiä oli.
Chili con carneen tarvitset:
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
2 sellerinvartta
2 paprikaa
2 vihreää chiliä
oliiviöljyä
2 tl savustettuja chilihiuteleita
1 tl jeeraa
kanelitangon
suolaa
mustapippuria
2 rkl balsamiviinietikkaa
285 gramman purkki kikherneitä (josta kikherneitä 170 g)
285 gramman purkki kidneypapuja (josta kidneypapuja 170 g)
390 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
500 g naudan jauhelihaa

Lisukkeiksi tarvitset:
tuoretta korianteria (varret chiliin!)
maustamatonta jogurttia
limelohkoja
raastettua manchegoa

Tee näin:
Pilko kuoritut sipulit ja valkosipulit ja porkkanat sekä sellerinvarret pieniksi kuutioiksi. Leikkaa paprikat isohkoiksi paloiksi ja chilit (siemenineen) pienemmiksi paloiksi.

Kuumenna oliiviöljy isossa kasarissa. Freesaa kuivattuja chilihiutaleita ja jeeraa hetki öljyssä. Lisää joukkoon pilkotut kasvikset ja kanelitanko. Kypsennä hämmennellen muutaman minuutin ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja etikalla.

Lisää kasariin kikherneet, kidneypavut, tomaattimurska ja vesi. Sekoita hyvin.

Lisää joukkoon jauheliha sekä pilkotut korianterin varret. Sekoita ja anna ässehtiä miedolla lämmöllä puolisentoista tuntia. Hämmennä soossia välillä ja lisää tarvittaessa vettä.

Tarkista lopuksi suola ja muut maut. Tarjoa chili riisin ja lisukkeiden kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...