28. helmikuuta 2007

Äkkimakeeta

Eilen olin työkavereiden kanssa thai-ruokakurssilla. Thaikkupöperöissä suolaisuus, makeus, happamuus, kirpeys ja tulisuus yhdistyvät täydellisyyttä hipovaksi kombinaatioksi. Kaiken lisäksi ruoat ovat nättejä kuin mitkä!

Kokkailimme toistakymmentä toinen toistaan herkullisempaa ruokalajia, joissa oli kieltämättä autenttinen maku. Nyt plakkarissa on useita uudelleenkokeilun arvoisia reseptejä, joihin palaan vielä tarkemmin epämääräisessä tulevaisuudessa.

Tässä makupala eiliseltä eli jälkkäriksi nauttimamme banaanit kookosmaidossa, jotka olivat aivan käsittämättömän ihania!
Tarvitset:
4 banaania
4 dl kookosmaitoa
200 g ruokosokeria
1 tl kurkumaa
ripauksen suolaa

Tee näin:
Laita banaanit kuorineen kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi. Kuoret muuttuvat keitettäessä vinkeän värisiksi kuten kuvasta näkyy. Mutta älä peljästy, se kuuluu asiaan.

Sekoita kookosmaito ja mausteet kattilassa. Keitä kunnes liemi saostuu kinuskin oloiseksi ja paksuiseksi. Oikean sakeusasteen saavuttaminen vaatii vähintään puolen tunnin keittelyn.

Kuori jäähtyneet banaanit ja paloittele ne parin-kolmen sentin pituisiksi biiteiksi. Laita palat laakeaan tarjoiluastiaan ja kaada kookoskinuski niiden päälle.

Nauti vaniljajätskin kanssa onnellinen hymy tahmeilla huulillasi :-)

26. helmikuuta 2007

Kiitos & niiaus!

Helmikuun ruokahaasteen tulokset olivat iloista luettavaa!

Kiitos kaikille haastepizzaa äänestäneille ynnä muille haasteessa mukana olleille!

Oman ääneni annoin Liemessä-blogin suloisille lumpeille jo senkin vuoksi, että unessa nähty haastepostaus on niiiiin twinpeaksia, että sitä ei vaan voinut olla äänestämättä.

Nöyränä tyttönä vetäydyn miettimään maaliskuun haasteen aihetta. Vinkkejä otetaan vastaan, kommentoikaa tai laittakaa spostia (valipala [at] gmail.com) teitä innostavista raaka-aineista!

Kiitos myös Sorsanpaistajalle helmikuun haasteen käytännön junailuista, pyrin pitämään järjestelyt yhtä tasokkaina myös maaliskuussa!

24. helmikuuta 2007

Yhden Tähden Jallupullat

Lähestyvää muuttoa ennakoiden olen pyhittänyt kuluvan viikonlopun kaappien ja varastokomeron siivoamiselle. Tavoitteena on olla muuttamatta kolmatta kertaa tavaroita varastosta varastoon. Osan minulle turhista tavaroista sain tänään kiertoon raivausapuun tulleelle kaverille, jolle tarjoilin talkooruokana taivaallisen hyviä lihapullia Jaloviina- kermakastikkeessa.

Helsinkiläisen ravintola Torin lanseeraamien, Ville Valon lempiruoaksikin mainittujen jallupullien resepti julkaistiin joku viikko sitten Hesarin Nyt-liitteessä. Vaikka en noudattanutkaan ohjetta orjallisesti (käytin kermaviilin sijasta kevytranskankermaa, kuohukerman korvasin ruokakermalla, liha ei ollut sika-nautaa vaan nautaa), oli maku hyvin lähellä alkuperäistä.

Jallun lisäksi soosista tekee suussa sulavaa luista ja kasviksista keitetty valmis demi glace-kastikepohja. Sitä valmistaa ainakin Portti, kaupoista tetrat löytyvät yleensä pakattujen lihojen läheisyydestä.

On tämä kyllä aika oireellista: nyt kun olen päättänyt olla tovin juomatta alkoholia, käytän sitä melko paljon ruoanlaitossa.
Lihapullataikinaan tarvitset:
400 g naudan jauhelihaa
1 dl ranskankermaa
½ dl sipulikeittoaineksia
½ dl paahdettua sipulia
muutaman ripauksen jauhettua maustepippuria

Kastikkeeseen tarvitset:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glacea
2,5 dl vettä
2 rkl härkäfondia
1 dl ruokakermaa
0,5 dl Jaloviinaa

Tee näin:
Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Sekoita lihapullataikina tasaiseksi ja pyörittele siitä kostein käsin melko isoja lihapullia. Tästä satsista niitä tulee tusinan verran. Paista pullia uunissa 45 minuuttia.

Sulata voi pannulla ja lisää siihen vehnäjauhot. Kun jauhot ovat ruskistuneet hiukan, lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Sekoita joukkoon vesi & fondi ja anna soossin porista puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma, Jaloviina ja kypsät lihapullat.

Tarjoilin Yhden Tähden Jallupullat perunamuusin ja puolukkahillon kanssa. Olut olisi toiminut kyytipoikana erinomaisesti. Tällä kertaa join kuitenkin sitruunavissyä, raivaajatoverille maistui maito.

20. helmikuuta 2007

Mantelimassapullat pystyyn beibi!

Keksiikö kukaan biisiä, jossa olisi kornimmat sanat kuin Popedan Matkalla Alabamaan-rallatuksessa? Kyseinen jenkka soi päässäni kiusaksi saakka vaivatessani taikinaa laskiaispullia varten.

Päivän teemaleivonnaiseen liittyy opettavainen tarina, jonka lainaan tähän Raholan syötäviltä sanoilta: "Usein kuultu tarina kertoo Ruotsin kuninkaan Adolf Fredrikin tukehtuneen pullamaitoonsa laskiaistiistaina 1771. Totuus ei liene aivan niin yksinkertainen, sillä kreivi Johan Gabriel Oxenstierna on Per-Anders Hellqvistin mukaan merkinnyt päiväkirjaansa, että kuningas kuoli ruoansulatusvaikeuksiin nautittuaan laskiaispullan lisäksi hapankaalia, lihaa ja nauriita, hummeria, kaviaaria, savusilakkaa ja samppanjaa. Mutta edellämainittu Jan-Öjvind Swahn tarkentaa vielä kuninkaan ruokalistaa: Pullamaito ei suinkaan ollut sitä, mitä se on tänään eli marsipaanilla täytetty kahvipulla kuuman maidon kera. Ei, Adolf Fredrikin aikana pullat täytettiin massalla, jossa oli pullansisuksen lisäksi manteleita, munankeltuaisia, kermaa, voisulaa ja sokeria. Pullat keitettiin sen jälkeen puolen tunnin ajan maidossa ja niiden kanssa tarjottiin keitinmaito ja siihen sekoitettuna erikseen maidosta, sokerista ja voista keitetty kastike. Myöhemmin yksinkertaistui täyte vain pullansisuksen, mantelirouheen ja kerman sekoitukseksi, kunnes marsipaani yleistyi 1800-luvun puolessa välissä."

On muitakin tapoja nauttia laskiaistiistain nimikkoherkusta. Tänään kuulin, että hyvien tapojen erityisasiantuntijatar Kaarina Suonperä on ohjeistanut, kuinka hieno nainen selviytyy laskiaispullastaan. Se tapahtuu dippaamalla pullan kantta (joka on ostopullissa onnettoman pieni) täytteeseen. Kannen syötyään hieno nainen toteaa laskiaispullakiintiönsä tulleen täyteen ja pyyhkii sini... eikun punaiset huulensa sievästi serviettiin. En taida haluta olla hieno nainen laskiaistiistaina.

Kultainen keskitie lienee pullansyönnissä(kin) kannatettavin kulkureitti. Allekirjoittanut kyllä lipsahti heti kättelyssä enämpi sinne Adolf Fredrikin puolelle: en ole tehnyt peruspullaa aikoihin, joten duunasin epähuomiossa ihan älyttömän kokoisen taikinan. Onneksi on pakastin.
Pullataikinaan tarvitset:
5 dl maitoa
palan hiivaa
2 munaa (toinen taikinaan, toinen voiteluun)
1½ dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
reilun kilon vehnäjauhoja
200 g voita
mantelirouhetta

Täytteeseen tarvitset:
mantelimassaa
kermaa
(punssia)

Tee näin:
Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murentele hiiva maitoon. Lisää muna ja mausteet reippaasti vatkaten. Noin puolet jauhoista voit vielä vispailla mukaan. Kun taikina on koostumukseltaan vellimäistä, jatka alustamista käsivoimin ja pölläyttele loput jauhot taikinaan pienissä erissä. Sotke joukkoon myös pehmeä voi. Kun taikina alkaa irrota sormista ja kulhon reunoilta, on aika jättää se kohoamaan liinan alle vähintään puoleksi tunniksi.

Vaivaa kohonnutta taikinamöykkyä, jaa se kahtia, rullaa molemmista puoliskoista pötköjä ja leikkaa kummastakin pötköstä 12 palaa, jotka pyörittelet pulliksi. Kohota pullia vielä pellillä. Munaa tarttee kokonsa tuplanneiden pullien päälle laittaa kun ne paistetaan, samoin mantelirouhetta. Anna pullien muhia kuumassa uunissa noin varttitunnin ajan. Varo ettei mahtava tuoksu muutu palaneen käryksi.

Puolita jäähtyneet pullat. Levitä kermalla (tai punssilla) notkistettua mantelimassaa pullan alaosalle, pursota vatkattua kermaa mantelimassan päälle ja laita pullan yläosa kanneksi.

Edustamani koulukunta lykkää siis laskiaispulliensa väliin mantelimassaa. Ja tykkää nauttia mantelimassapullansa kansineen kaikkineen kuuman kaakaon tai maitokahvin kanssa. Muutkin tavat ovat täysin hyväksyttäviä, kunhan niitä ei tulla koulukuntani edustajille tyrkyttämään.

Ou jee, mestarileipuri oon!

15. helmikuuta 2007

Helmikuun punasipulihaaste

Helmikuun ruokahaasteen kärkenä potkii punasipuli. Vuohenjuusto pelaa keskikentällä, pekoni liberona ja maalissa on rucola.

Dream Teamista leipoutui haastepizza, jossa tomaattisoosin sijasta pohjalle levitetään punasipulihilloketta ja vuohenjuustoa. Ne antavat letulle mehevyyttä, jota pekonin ja rucolan rapsakkuus tasapainoittaa mukavasti. Hilloke kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennakkoon, mieluusti jo edellisenä päivänä.
Punasipulihillokkeeseen tarvitset:
4 punasipulia
1 dl ruokosokeria
1 dl Balsamicoa
1 tl suolaa
1 rkl kuivattua rosmariinia

Tee näin:
Kuori punasipulit ja leikkaa ne ohuiksi renkaiksi. Sekoita muut aineet kattilassa. Kun seos kiehuu, lisää sipulirenkaat ja kypsyttele miedolla lämmöllä kannen alla tunnin verran. Purkita ja jäähdytä.

Pohjaan tarvitset:
2 dl vettä
4-5 dl vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä
ripsauksen suolaa

Täytteeksi tarvitset:
100 g levitettävää vuohen(tuore)juustoa
150 g mozzarellaraastetta
punasipulihilloketta
12 viipaletta pekonia
rucolaa

Tee näin:
Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Laita pekonit rapeutumaan pannulle. Älä paista siivuja aivan ritisevän rapeiksi, muuten ne kuivuvat uunissa liikaa.

Sekoita pizzapohjan ainekset tasaiseksi taikinaksi. Kauli mahdollisimman ohuiksi. Satsista tulee kaksi halkaisjaltaan noin 20-senttista pizzaa.

Levitä pohjille vuohenjuustoa ja reippaasti mozzarellaraastetta. Laita punasipulihilloketta juustojen päälle. Sitä saa olla kohtalaisen paljon, mutta ei kuitenkaan niin älyttömästi että juustot jäävät täysin punaisen peiton alle! Asettele pekoniviipaleet säteittäin juustojen ja sipuleiden päälle. Ripsauttele vielä pikkuisen mozzarellaraastetta komeuksien ylle.

Paista 10-15 minuuttia. Kylvä valmiiden pizzojen päälle reilulla kädellä rucolaa ja nauti kylmän alen kanssa.

Jos Alan Shearer olisi ruokaa, niin tätä hän olisi!

13. helmikuuta 2007

Arkiston aarteita

YLE:n Elävä arkisto on sitten metka paikka! Törmäsin oheisiin 1970-luvun helmiin hakiessani mp3-versiota Patakakkosen tunnarista (älkää kysykö minkä vuoksi).

Olkaapa hyvät, liikkuvaa kuvaa ja tahattoman koomisia miehiä ajalta, jolloin TV-kokit olivat vielä harvinaista herkkua. Asia on pihvi.

Häränhäntähöystöä ja spagettia
Ajoittain kätevänkin emännän oli varmasti vaikea valita, että sarvi- ja putkimaroniako sitä nyt laittaisi. Ja sitten tuli vielä spagetti! Oletteko muuten koskaan käyttäneet putkimakaronia pillinä? Niin minäkin.

Itämaista porsasta ja omenasosetta
Tässä pistetään hulinaksi ja maustetaan possu intialaisella inkiväärillä (josta pöllähtävät aromit saavat Kolmosen yskimään tuskissaan) sekä vaikeankuuloisella "kärrillä". Ihan kurkoa! Veikeä alkupalaomena voisi olla kokeilun arvoinen.

Lapset yksin keittiössä
Ei mitään tolkkua! Ensin paasataan että lapset pitää päästää keittiöön kokkailemaan, mutta sitten aikuiset jätkät duunaavat kaurapöperöt ja avaruussilakat keskenään. Inte kiva.

Ja sokerina pohjalla Televisiokokkien sokerivalistus. Tämä tietoisku vetää hiljaiseksi.

Vanamo & Kolmonen sormet pystyssä.
Noita löytyy arkistosta vielä muutama lisää, pitäkää hauskaa!

Ai niin. Jos joku tietää, mistä Patakakkos-mpkolmosen löytää, niin saapi vinkittää.

11. helmikuuta 2007

Naismadetta

Made on tavattoman ruma mutta äärimmäisen herkullinen eväkäs. Lapsuudestani muistan, että ukki kävi aina tähän aikaan vuodesta pyytämässä matikoita, joita pelotti katsoa. Joskus sain kerättyä rohkeuteni ja peräti tökkäsin sormella ukin repusta ämpäriin luikautettuja mateita. Elikot olivat hirvittävän niljakkaita ja vaikuttivat vielä eläviltä, vaikka ne olivatkin jo hengettömiä.

Ukki paitsi pyyti myös valmisti saalistaan madekeiton itse. Soppaliemeen laitettiin kalapalojen lisäksi kypsymään maksat sekä tyttökalojen mätipussit ja poikamateiden maidit. Niillä, varsinkin jännittävän rakeisilla mätipusseilla, oli mukava herkutella! Ukin kanssa me niitä sitten kaksistaan narskuttelimmekin, muu lähisuku piti meitä vähän outoina.

Olen siis syönyt madesoppaa jo ihan pienenä tyttönä ja se maistuu vielä nykyäänkin oikein hyvälle. Koska ukki ei enää kalasta keskuudessamme, niin helpoin tapa pyytää made on ostaa sellainen kaupasta tai hallista.

Jos mielit naismadetta, se kannattaa varmuuden maksimoimiseksi tilata etukäteen. Madetta on kalamiesten mukaan tullut tänä vuonna aika nihkeästi ja tyttömatikat ovat haluttuja deittejä ihanien mätipussiensa ansiosta. Enää en raaski laittaa mätiä sopan sattumiksi, vaan nautiskelen siitä muulla tavalla.

Pyydä kauppiastasi nylkemään made. Homman tekeminen kannattaa jättää suosiolla ammattilaisille, vaikka se näyttääkin helpolta vierestä katsottuna. Aikuisten oikeesti. Olen kokeillut nyljentää kerran itse ja kyllä siinä piti hiki päässä riehua, ennen kuin kalan nahkatakki oli riisuttu.

Oma kalakauppiaani kiepautti nyljetyn ja suolistetun madeneidin viehkolle kiekuralle asetellen mädit ja maksan lepäämään kiekuran keskelle. Tällaisesta palvelusta maksaa kerran vuodessa ihan mieluusti vähän extraa.
Kalaliemeen tarvitset:
pari kiloa madetta
2 l vettä sipulin
2-3 laakerinlehteä
kokonaisia maustepippureita
suolaa

Madekeittoon tarvitset:
60 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
siivilöidyn kalaliemen
½ l maitoa
6-8 kiinteää pottua
6-8 salottisipulia
ruodoista putsatut madepalat
muskottia
maustepippuria
suolaa

Tee näin:
Paloittele made muutamaan osaan. Keitä kalat sipulilla, laakerinlehdillä, pippureilla ja suolalla maustetussa vedessä.

Nosta kypsät kalapalat varovasti pois kattilasta ja siivilöi liemi.

Puhdista made ruodoista. Ota talteen myös maukkaat poskilihat. 

Kuori ja paloittele perunat ja salottisipulit. Sulata voi suuressa kattilassa ja kypsennä vehnäjauhot rasvassa.

Lisää kalalientä vähän kerrassaan ja sekoita jokaisen lisäyksen jälkeen kunnolla. Lisää kattilaan myös lämmitetty maito pienissä erissä.

Lisää perunat ja sipulit liemeen, anna porista kunnes potut ovat kypsiä.

Lisää lopuksi kalapalat soppaan ja odota että ne lämpenevät.

Mausta keitto ripsauksella muskottia, vähän isommalla rouhaisulla maustepippuria sekä tarvittaessa suolalla. Tilliä en madekeittooni laita, vaikka muuten siitä kovasti pidänkin.

4. helmikuuta 2007

Fredrikan tortut

Taas huomenissa liputetaan merkkimiehelle, vaikka tässä(kin) tapauksessa kaiken takana on nainen. Älkäämme unohtako Fredrikaa, joka mahdollisti merkkimiehuuden pyörittämällä huushollia ja kehittelemällä torttuja Johan Ludvigin syödä. Mikäs siinä on kansalliskirjaillessa, jos olosuhteissa ja eväissä ei ole valittamista!

Kaikki kunnia Johanille, mutta meitsi diggaa enämpi Fredrikaa :-) Varsinkin kun taloudenpidon ohella rouva Runebergilla on myös kirjallisia ansioita.

Mutta Runebergin tortut ovat hyviä, sitä ei käy kiistäminen. Tortut tosin jakavat makumielipiteitä, erityisesti karvasmantelin osalta. Itse kuulun siihen porukkaan, joka tykkää että tortussa pitää karvasmantelin maistua. Ja kostutukseen kelpaa vain punssi. Aivan kuten laskiaispullissa pitää olla mantelimassaa ja kermavaahtoa, hillopullista en niin perusta.

Torttuja vääntäessäni kokeilin ensimmäistä kertaa silikonimuottia. Onkohan muotin silikoni sitä samaa ainetta, josta tehdään tekotissejä baywatchpameloille ja valenaamoja tomcruiseille missionimpossibleissa?

Silikonimuottineitsyyden menetys oli kaikin puolin positiivinen kokemus, suosittelen! Leipomusten kannattaa antaa hieman jäähtyä ennen muotin ylösalasin keikautusta. Sisältö irtoaa muotista pienellä napautukselle eikä mitään tartu kiinni. Ihmemuotteja saa Helsingissä ainakin Chez Mariuksesta.

Ohjeesta riittää taikinaa kahdeksan reiän silikonimuottiin ja tuloksena on söpöjä torttuja.

Taikinaan tarvitset:
100 g voita
1 dl sokeria
1 munan
1-2 tippaa manteliaromia
1 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
½ dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen tarvitset:
1 dl vettä
1 rkl sokeria
2 rkl punssia

Koristeluun tarvitset:
vadelmahilloa
sokerivesikuorrutusta (1 rkl sitruunamehua, 1-2 rkl vettä, 2-3 dl tomusokeria)

Tee näin:
Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja sekoita hyvin. Mausta tipalla tai parilla manteliaromia.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne taikinaan ja sekoita tasaiseksi.

Jaa taikina muotteihin. Jos käytät erityisiä Runebergin torttumuotteja, ne täytyy voidella & korppujauhottaa ennen taikinan lisäämistä. Muffinsivuoka ja paperiset leivosvuoat toimivat myös.

Paista torttuja noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kostutusta ja kuorrutusta.

Sulata sokeri kuumaan veteen ja lisää siihen punssi. Valele lientä reippaasti leivonnaisten päälle. Kuiva torttu ei ole ollenkaan kiva asia :-)

Aseta jokaisen tortun päälle vadelmahilloa (lähikaupasta löytyi vadelma-vaniljahilloa, joka osoittautui tosi mukavan makuiseksi). Valmista kuorrutus ja pursota siitä rengas hillosilmän ympärille.

Iso kiitos Fredrikalle & silikonimuottien keksijälle ja herkullista huomista Runebergin päivää kaikille muille!

Teethän sä taas sitä ihanaa?

Eilen kävi syömäkylässä pitkäaikainen ystäväni siippansa kanssa. Kun tiedustelin, olisiko arvon vierailla toiveita tarjoilun suhteen, niin tiesin jo kysyessäni vastauksen: "Teethän sä taas sitä ihanaa?"

"Se ihana" on tuunattu versio jossain ravintolassa joskus syömästämme annoksesta. Ystävän mielestä minun versioni rakuunabroilerista on vaan paljon parempaa.

Muinoin käytin ruokaan purkkiherkkusieniä, mutta nykyään tulee ostettua tuoreita jumboja. Niitä kun saa jo aika hyvin kaupasta kuin kaupasta. Broilerin rintojen sijasta voit käyttää myös marinoimattomia brouskusuikaleita (jos niitä enää mistään löytää), mutta itse tykkään enemmän topakammista kanasattumista.
Tarvitset:
3 broilerin rintafileetä
öljyä
6 jumboherkkusientä
2 dl hillosipuleita
suolaa
mustaapippuria
3-4 rkl kuivattua rakuunaa
2 dl ruokakermaa

Tee näin:
Leikkaa broilerin rinnat kuutioiksi ja paista niitä pannulla öljyssä. Kun palaset ovat ruskettuneet & kypsyneet, lisää joukkoon viipaloidut herkkusienet. Anna sienten paistua pannulla kunnes niistä irronnut neste on haihtunut.

Lisää joukkoon hillosipulit ja mausteet. Rakuunaa saa olla reippaasti, se on ikään kuin koko ruoan clue.

Lisää pannulle ruokakerma. Anna porista, kunnes ruokakerma on imeytynyt muihin aineksiin. Ruoka ei siis saa olla koostumukseltaan kastiketta, ennemminkin muhennosta.

Tarjoa rakuunabroilerin kanssa riisiä. Ripsauttele vielä annoksen päälle kuivattua rakuunaa.

3. helmikuuta 2007

Tärkeintä on lähteminen

"Vaikka ei rakkaus kuole, se vain jättää meidät. Me siinä kuolemme."

Mika Kaurismäen Arvottomat julkaistiin DVD-formaatissa. Jo oli aikakin! Leffaan ei ole ajan hammas purrut, vaikka useita elokuvassa vaikuttaneita persoonia (kuten Rauli Badding Somerjoki, Matti Pellonpää, Veijo Pasanen, Esko Nikkari) onkin jo mennyt edes.

"Hyvä on. Minä tulen yhtä varmasti kuin vanhuus."

Havaitsin muistavani teiniaikojen kulttileffan repliikkejä edelleen ulkoa. Kaiken lisäksi elokuvassa soiva musiikki (Kestääkö siivet, Anssi Tikanmäen versio Sibeliuksen Finlandiasta ynnä muita ajattomia biisejä) nostattaa ylleni sellaisen nostalgia-aallon, että melkein pitää henkeä pidättää!

"Pullohan on tyhjä, hyvä Jumala! Kukas sen joi?"

Arvottomissa kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan calvados-nimisestä viinasta. Silloin minulla ei tietenkään ollut mitään ymmärrystä juoman mausta. Tuntui vaan käsittämättömän viileältä, kun Aki Kaurismäen esittämä Ville Alfa sitä leffassa siemaili. Taikajuomaa ei tosin ollut harmiksi asti tarjollakaan savolaisessa pikkukaupungissa 1980-luvun jälkipuoliskolla. Myöhemmällä iällä olen sitten yrittänyt kuroa calvados-kiintiötäni täyteen. Omasta mielestäni olen onnistunut siinä kohtalaisen hyvin.

"Calvadoksen kanssa tulee päivän salaatti."

Hankin DVD:n tänään ja piipahdin samalla reissulla Hakaniemen hallissa. Tarkoitus oli käydä skannaamassa juustoja Lentävässä Lehmässä, ehkä ostaa nokare jotain uutta tuttavuutta maisteltavaksi. Vitriinissä haisevien juustojen keskellä nökötti kuitenkin purkillinen jotain, josta en ole nähnyt edes unta: Crème Normande au Calvados. Yhteensattumako? Pakkohan sitä oli ostaa! Ja heti sitä piti päästä myös kokeilemaan, joten tuntui luontevalta leipoa omenapiiras ja nauttia crèmestä kera sen.

Jos kräämiä ei kävele vastaan, niin sen voi korvata calvadoskermalla, jonka ohje oli tämän päivän Kauppalehti Pressossa (tätä yhteensattumien määrää!).
Omenapiiraaseen tarvitset:
paketin valmista piirastaikinaa (itse käytin MyllynParas-kauramurotaikinaa)
5 Granny Smith-omenaa
desin calvadosia
desin ruokosokeria (tavallinenkin passaa)
2 tl kanelia
3 rkl vehnäjauhoja

Calvadoskermaan tarvitset:
3 dl kuohukermaa
3-4rkl tomusokeria
3-4 rkl calvadosia

Tee näin:
Kuumenna uuni 200-asteiseksi.

Kaada calvadosia kulhoon omenoiden marinoimista varten sekä lasiin kokkia varten. Kuori ja kuutioi omenat, lisää kuutiot kulhoon. Sekoita kunnolla jokaisen lisäyksen jälkeen. Anna omppukuutioiden ja -viinan totutella toisiinsa noin puolen tunnin ajan.

Painele sulanut valmistaikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita omenakuutioiden joukkoon sokeri, kaneli ja jauhot. Levitä seos piiraspohjalle.

Paista piirasta 20 minuuuttia. Anna haalentua ennen herkuttelua.

Valmista calvadoskerma vatkaamalla kerma ja sokeri vaahdoksi. Sekoita calvados valmiiseen vaahtoon.
Piiraan ja crèmen liitto oli täydellinen, palanpainikkeeksi kahvia ja tietty calvadosia.

"Hän oli kaunis kuin öinen moottoritie."

2. helmikuuta 2007

Secret's in the Sauce

Tulipa hyvä mieli, kun luin Pastanjauhajien tykkäävän blogistani. Tämän Blogistanin kapustanheiluttajien esitaisteluparin innoittamana ajattelin tarjota vieraalleni toista kuulua klassikkoa, caesarsalaattia.

Salaatin syntyhistoria on oppikirjaesimerkki siitä, että yksinkertaisista aineksista saadaan aikaan pieniä ihmeitä. Nyttemmin caesar-kastikekoulukuntia taitaa olla yhtä paljon kuin tekijöitä.

Itse olen höpsähtänyt Anna Bergenströmin Joka kokin keittokirjasta löytämääni ohjeeseen. Kirjassa on paljon muitakin addiktoivia reseptejä, suosittelen lämpimästi.

Soossia tulee tällä ohjeella yllättävänkin reilu satsi. Kastike säilyy muutaman päivän jääkaapissa ellei sitä syödä pois.

Peruscaesarkombinaatio salaatti + kastike + krutongit + juustolastut toimii oivallisesti. Mutta nyt vietettiin tyttöjen iltaa, joten paistoin lisukkeeksi pari kanalinnun rintapalaa.

Klassikkoeväiden turvin onkin hyvä ryhtyä miettimään punasipulihaastetta, johon lähden mukaan tavoitteenani erityismaininta.
Caesar-kastikkeeseen Anna Bergenströmin tapaan tarvitset:
munan
1 rkl valkoviinietikkaa
1 tl dijon-sinappia
3 sardellia (tai saman verran anjovisfileitä)
valkosipulinkynnen
suolaa
mustaapippuria
noin desin öljyä
2 rkl raastettua parmesania

Salaattiin tarvitset:
2 maustamatonta broilerin rintafilettä
ruukullisen romaine-salaattia
keräsalaatin
krutonkeja
parmesania

Tee näin:
Tee ensin kastike. Keitä munaa kaksi minuuttia,ota se vedestä ja huuhtele nopeasti kylmällä vedellä. Kaiva muna (joka on aika löysää tavaraa) pikkulusikalla kuorestaan kulhoon.

Lisää viinietikka, sinappi, sardellit ja hienonnettu valkosipuli. Sauvasekoita ainekset tasaiseksi. Lisää muutama rouhaisu pippuria ja tarvittaessa suolaa (maista ensin, sardellit ovat suolaisia).

Valuta lopuksi öljy muiden ainesten joukkoon ohuena nauhana koko ajan sauvalla poraten. Kun kastike muistuttaa löysää majoneesia, se on valmista. Sekoita joukkoon vielä raastettu juusto.

Paista brouskufileet pannulla öljyssä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna jäähtyä hieman ja leikkaa suupaloiksi.

Huuhtaise salaatit ja linkoa ylimääräiset vedet pois. Revi salaatinlehdet reiluiksi paloiksi, lisää noin kolmasosa valmistamastasi kastikkeesta ja sekoittele varoen. Soossi tulee sekoittaa salaattiin juuri ennen ruoka-aikaa, muuten salaatti kostuu ällöttäväksi muhjuksi.

Tee salaatista laakealle vadille peti ja asettele sille brouskupalat sekä krutongit (krutongitkin voisi tehdä itse, mutta nyt laiskotti ja lankesin ostocrostineihin). Vuole pedillä pötköttävien ainesten päälle parmesania ja nauti hyvässä seurassa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...