19. huhtikuuta 2017

Gastronomimöötti Bryggerissä

Olen ollut jo jokusen tovin jäsenenä Suomen Gastronomien Seurassa. Viime vuosi oli palkkatöiden puolesta lievästi ilmaisten hektisehkö, mistä johtuen osallistumiseni seuran järjestämiin tapahtumiin jäi aika vähäiseksi. Tänä vuonna päätin sitten ottaa vahingon takaisin, ja olenkin jo ollut mukana ravintolakoulu Perhossa pidetyssä läskisoosiworkshopissa sekä kuukausilounailla Vinkkelissä ja Jordissa.
Maaliskuun lopulla gastronomit vuosikokoustivat ja nauttivat sen jälkeen illallista panimoravintola Bryggerissä (Sofiankatu 2). Tarjolla oli viileähköihin kevätkeleihin oivallisiesti sopivia muhevia makuja, joiden juomasuosituksista poikkesin pari loikkaa panimolle päin ja lirpin tummanpuhuvia oluita kaikkien ruokien kanssa.
Syömingit aloitettiin tattikeitolla, jota kaadettiin lautaselle pötkötelleiden limppu- ja pekonimurusten päälle. Soppa oli hyvää, mutta minua häiritsi sen kummallinen punertava väri, jonka lähdettä en pystynyt mausta tunnistamaan. Bryggeri Stout oli hyvä olut alkukeiton kaveriksi.
Supermureaksi haudutellun hirven entrecôtelle paritettu savuisa Bryggerin Porter oli nappivalinta.
Välijuustona tarjoiltua taivaallista vuohen gruyérea oli lautasella kiitettävän kokoinen siipale....
...ja Bryggerin Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi valmistama makeahko tripelbock Vuosi Sata (kirjoitusasu panimon, pilkunviilaajan silmiini sattuu!) toimi juuston kanssa paremmin kuin sata jänistä.
Bryggerin ai-van jumalaisen suklaa-porterkakun ja Sofia Imperial Stoutin liitto oli täysiosuma, mutta mäntyjäätelön olisin kyllä jättänyt annoksesta kokonaan pois. Se oli ihanan raikasta, mutta ei sopinut mielestäni lainkaan tuhdin kakun kylkeen todella dominoivan makunsa vuoksi.

Dinneri kustansi 45 euroa ja koska sain Bryggerin omistajaklubilaisena panimon omat juomat subventiohintaan, niin koko ilta kustansi minulle alle 60 euroa. Eli aika vähän näin laadukkaista syömistä ja etenkin juomista!

18. huhtikuuta 2017

Irlantilaisen paimenen piiras

Maaliskuun 17. päivänä irlantilaiset viettävät Pyhän Patrikin päivää, jolloin juhlitaan käärmeet Smaragdisaarelta karkoittanutt kirkonmiestä ja pubien Guinness-hanoihin ruuvaillaan elintarvikeväripanoksia, jotka muuttavat kermaisen vaahdon beigestä kimakan vihreäksi. Tänä vuonna valmistin juhlapäivän kunniaksi shepherd's pien ja kutsuin känttynatsi-Aleksi perheineen sitä syömään.

Työstin shepherd's pien eli paimenen piiraan eli lihaperunasoselaatikon pieteetillä Food Wishes-blogista löytämäni reseptin mukaan. Koska ruokapileisiin oli tulossa myös Aleksin ja paremman puoliskonsa palttiarallaa vuoden ikäinen rakkauden hedelmä, tein hänellä piiraasta ikioman version, johon ripsautin mausteeksi vain pikkuisen rosmariinia. Ennen uunitusta tosin vuolaisin muussikuoren päälle lastun voita, sillä ei ole kuulkaas imeväisenkään suu tuohesta.
Piiras maistui kaikille hyvin ja junioriosaston erityisherkuksi paljastuivat herneet. Itse tykkään shepherd's piessa ehkä eniten siitä, miten mukavasti lammas siihen sopii. Se antaa lootaa muhevuutta, jota näillä leveysasteilla perinteisemmin käytetyllä sikanaudalla tai pelkällä jauhetulla lehmänlihalla ei saa aikaiseksi. Perunamuussiin sekoitettu juustoraastekaan ei ole minusta huono juttu, päinvastoin.

Jälkkäriksi tarjoilin Vii-Voanista heräteostaamastani mystisestä banaaniesanssille haisevasta jauhepussissa duunattua myrkynvihreää hyytelöä vaniljakermavaahdolla hunnuttuna. Tätä luonnotonta syötävää ei lapselle annettu (paitsi että kermavaahtoa annettiin).
Jellyt vähän kiinnostaa.
Perunamuussiin tarvitset:
1 kg perunoita
voita
suolaa
mustapippuria
ripauksen cayennepippuria
keltuaisen
1 rkl kermaa
½ dl maustamatonta tuorejuustoa
50 g (irlantilaista) cheddaria

Täytteeseen tarvitset:
pienen sipulin
nokareen voita
lorauksen oliiviöljyä
500 g lampaan jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
ripauksen kanelia
1 rkl tuoretta rosmariinia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl ketsuppia
½ dl vehnäjauhoja
2½ dl lihalientä
ison porkkanan
50 g pakasteherneitä

Tee näin:
Laita ensin muussi tulemaan. Kuori ja paloittele perunat. Keitä potut pehmeiksi.

Aloita kastikeen valmistus silppuamalla sipuli.

Kuumenna voi ja öljy pannulla. Freesaa sipulisilppu pannulla läpikuultavaksi. Lisää jauheliha ja paista se kypsäksi. Mausta suolalla, pippurilla, paprikalla, kanelilla, silputulla rosmariinilla, pilkotulla valkosipulilla ja töräyksellä ketsuppia.

Lisää jauhelihan joukkoon vehnäjauhot ja sekoita hyvin. Kaada pannulle lihaliemi ja anna seoksen kiehua miedolla lämmöllä, kunnes valtaosa nesteestä on haihtunut.

Laita uuni lämpemään 190-asteiseksi.

Valuta perunoista vesi ja lisää niiden joukkoon sopivan kokoiseksi mieltämäsi köntsä voita. Muussaa potut ja mausta ne suolalla, pippurilla sekä cayennella.

Sekoita keltuainen kermatilkkaan ja lisää seos muussiin joukkoon. Lisää mukaan myös tuorejuusto ja raastettu cheddar. Sekoita tasaiseksi.

Sekoita kastikkeen joukkoon pieniksi kuutioiksi leikatut porkkanat sekä sulatetut pakasteherneet. Tarkista maku ja lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kastike uuninkestävän vuoan pohjalle. Lusikoi päälle muussinokareita ja tasoita muussi haarukalla siten, että se peittää kaiken kastikkeen. Vetele halutessasi haarukalla muussiin pintaan koristeraitoja.

Paista paimenen piirasta uunissa noin puolen tunnin ajan tai kunnes muussin pinta saa kauniin värin. Anna ruoan vetäytyä noin vartin verran uunista ottamisen jälkeen. Nauti ja santsaa.

14. huhtikuuta 2017

Melasniemi, varas, vaimo ja rakastaja

KOM-teatterissa esitetään Peter Greenawayn loistavasta Kokki, varas, vaimo ja rakastaja-leffasta Riko Saatsin näyttämölle dramatisoimaa ja ohjaamaa versiota. Näytöspäivinä teatterin viereisessä KOM-ravintolassa (Kapteeninkatu 26) on tarjolla esityksen mukaan nimetty neljän ruokalajin menu.

Aika tarkalleen kuukausi sitten kävin syntymäpäiväni kunniaksi tsekkaamassa kafruni kanssa sekä sapuskat että esityksen. Molemmissa seteissä oli sekä huippujuttuja että floppeja.
En ole ruokaillut KOM-ravintolassa sen jälkeen, kun Antto Melasniemi otti paikan keittiön haltuunsa. Kuulemani palaute uuden KOMin syömisistä on ollut melkoisen ristiriitaista, joten senkään vuoksi minulla ei ollut teatterimenusta minkäänsorttisia ennakko-odotuksia. Näin jälkiviisastellen olisi ollut ehkä fiksu veto valita menusta saatavilla oleva vegevaihtoehto.
Maaliskuun puolivälissä parsaa roudataan Suomeen vielä vähän turhan kaukaa, mistä johtuen sen mausta ja rakenteesta jää melkoisesti matkan varrelle. En ollut täysin vakuuttunut myöskään parsan kanssa tarjoilluista asioista. Sauce Maltaise (appelsiininkuorella ja -mehulla tuunattu versio hollandaise-kastikkeesta) oli sinänsä ihan OK, mutta lautasella olleet hillotut appelsiininkuoret tekivät kokonaisuudesta minun suuhuni hirmu huonosti sopivaa.
Simpukka-sellerikeitossa ei ollut mitään vikaa. Chowdermaisen tuhdissa sopassa oli runsaasti sekä simpukkasattumia että rapeaa varsiselleria.
Olen vältellyt broileria jo vuosikausia. Jos on "pakko" syödä kasvatettua siipikarjaa, niin preferoin tälläkin menulla olleita Viskilän tilan tuotteita. Valitettavasti KOMin coq au vin ei sytyttänyt minua lainkaan. Maut olivat aika pliisuja ja kukonpoikien koipien kypsyysaste ei ollut sillä tasolla, jolla lihat irtoavat luista ajatuksen voimalla.
Onneksi jälkkärinä olleet calvados-omenat italialaisella marengilla olivat makoisia. Mukavan viinaiset omput toivat raikasta kontrastia superimelälle marengille ja suuhun jäi hyvä maku.

Etukäteen intterwebzistä ostettu menu maksoi 39 euroa (maksettaessa paikan päällä se taitaa olla muutaman euron tyyriimpi). Lisäksi join lasillisen rieslingiä, joten teatteridinneri kustansi yhteensä viitisen kymppiä. Ihan kohtuullista siis, mutta totta puhuakseni aiemmin olen saanut KOM-ravintolassa parempaakin ruokaa. Ehkä annan vielä normilistalle mahdollisuuden?
Antto Melasniemi esittää kokkia (kuva on otettu salakavalasti
ennen esityksen alkua ja julkaistu täysin luvatta - sori siittä).
Jos Melasniemi ei täysin vakuuttanut ravintolan puolella, oli häntä iso ilo seurata näyttämöllä. Melasniemi oli hurmaavan Elmer Bäckin ja mahtavan Marc Gassot'n lisäksi tervetullut piristysruiske KOMin vakionäyttelijöiden rinnalle. Kun ei sitä Eero Milonoffin huutamista ja munasillaan riekkumista määräänsä enempää jaksa.

13. huhtikuuta 2017

Nina Lincolnin siipien havinaa

Kun aloitin ruokabloggauksen reilut 10 vuotta sitten, niin jo silloin tuduu-listallani oli keikkunut pitkään Nina Lincolnin jäädytetty suklaajuustokakku. Viime kuussa sain vihdoin  vedettyä viivan tämän "pakko kokeilla joskus"-ohjeen yli, kun työstin sitä synttäriviemisiksi töihin.

Kakulle nimensä antanut Nina Lincoln työskenteli mallina 1960-luvulla, iski hynttyyt yhteen pörinäautokuskin kanssa ja ehti jossain välissä mitä ilmeisimmin valmistaa tätä mahtikakkua. Sen resepti saapui Heli Aallon mukaan Härmään formulaperheen suomalaisen au pairin repussa, josta se on kulkeutunut niin Kotilieden Suureen leivontakirjaan kuin ravintola Kosmoksen ruokalistallekin.
Ennen duunikavereiden kakuttamista tein Nina Lincolnista harjoitusversion, jota tuunasin tykötarpeiden osalta vaihtamalla tuorejuuston mascarponeen. Tai niin no tuorejuustoahan se mascarponekin on, mutta jonkin verran normiphiladelphioita rasvaisempana se sopi mielestäni tähän kakkuun hyvin.

Jännä juttu tässä juustokakussa on täytemassan ja keksipohjan jäädyttäminen. Itse pikkuisen epäilin, että kakun koostumus muuttuisi kylmän kohtelun seurauksena jotenkin rakeiseksi, mutta pelkoni oli turha.

Koekakun päälle ripottelin suklaaströsseleitä ja töihin päätynyt torttu sai yllensä reilusti rouhittua tummaa suklaata. Eri kokoisilla suklaamunilla sopivasti överiksi koristelu suklaajuustokakku voisi olla aika kiva pääsiäisjälkkäri.
Pohjaan tarvitset:
50 g voita
150 g Digestive-keksejä

Täytteeseen tarvitset:
200 g tummaa suklaata
2 munaa
250 g mascarponea
150 g sokeria
2 dl kermaa

Koristeeksi tarvitset:
suklaarouhetta tai -strösseleitä

Tee näin:  
Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, niin valmis kakku on helpompi irrottaa vuoasta.

Sulata voi.

Hienonna keksit pieniksi murusiksi.

Sekoita sulatettu voi keksinmurujen joukkoon ja painele seos irtopohjavuona pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa.

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset.

Sekoita kulhossa mascarpone ja 1 dl sokeria. Sekoita joukkoon keltuaiset sekä sulatettu suklaa.

Sähkövatkaa valkuaiset ja loput sokerista kovaksi vaahdoksi. Lisää seos juusto-suklaamassaan ja sekoita hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja kääntele vaahto juusto-suklaa-valkuaisvaahtoseokseen.

Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle.

Peitä vuoka foliolla ja laita se yöksi pakastimeen.

Ota kakku pois pakastimesta noin puoli tuntia ennen tarjoilua.

Koristele kakku suklaarouheella tai -strösseleillä.

4. huhtikuuta 2017

Bellevue - Helsingin venäläinen klassikko

Olemme kafruni kanssa suunnitelleet herkuttelua Bellevuen (Rahapajankatu 3) zakuskapöydän äärellä palttiarallaa viiden vuoden ajan. Almanakkojen synkronointia ovat hankaloittaneet muiden muassa sellaiset seikat, että toinen meistä vaikuttaa Savossa ja toinen Isolla Kirkolla, toinen meistä on useimmiten viikonloput töissä ja toinen vapaalla sekä se, että zakuskapöytä katetaan ainoastaan lauantaisin.

Ihmeiden aika ei ole ohi, sillä saimme vihdoinkin sovittua zakuskatreffit maaliskuun alkupuolelle. Iloisen jälleennäkemisen kunniaksi laitettiin kimppalottokin vetämään, mutta siinä ei sitten enää ollutkaan onni myötä.
Bellevuen vessanseinätaidetta.
Bellevue on tiettävästi maailman vanhin Venäjän ulkopuolella toimiva venäläinen ravintola. Se aloitti kahvilana nykyisessä lokaatiossa vuonna 1917, mutta muuttui ravintolaksi paikan alkujaan eestiläisen perustajan Grigori Pawlowin saatua Suomen kansalaisuuden vuonna 1922. Vuodesta 1975 lähtien Bellevuen johdossa on ollut rautarouva Ragni Rissanen.

Ravintola on jo sadan vuoden ajan pysynyt uskollisena venäläiselle keittiölle, jonka lukuisia klassikkoruokia löytyi myös zakuskapöydästä. Sana zakuska (mon. zakuski) tarkoittaa alkupalaa, jotka tunnetusti ovat suuressa ja mahtavassa Venäjänmaassa runsaita ja ennen kaikkia emähyviä.
Ruokaorgioiden palanpainikkeeksi tilasimme venäläistä "shampanjaa", jota sitten kippistelimme Neuvostoliiton muistolle.
Päivän keitto oli borssia ja varsin maukasta borssia olikin. Soppalautaselle lompsahti "vahingossa" aika suuri smetanasilmä.
Zakuskapöydän kalasaaliin stolitšnajagraavattu lohi oli valehtelematta parhainta graavilohta mitä olen naismuistiin maistanut. Kalasettiini haalin lisäksi aika ihanaa sillikaviaaria, lämminsavustettua lohta, kalaballotinea, söötin miniblinin mätivaahdolla sekä tatteja Juliennes...
...joka osoittautui pieneksi kipolliseksi isoja makuja. Herkkutattien, sipulin, smetanan ja juuston kombinaatio oli sanalla sanoen taivaallinen.
Seuraavaan satsiin keräilin gruusialaisen keittiön antimia. Hatšapuri näytti kuivakalta, mutta olikin muhevan juustoisaa. Khinkalit muistuttivat kyllä enemmänkin pelmeneitä, mutta maistuivat mainioilta, Myös lobiosta sekä punajuurikroketista pidin kovasti.
Vaikka tässä vaiheessa ruokailua nälkä ei todellakaan ollut enää vieraanamme, kokosin urheasti lautaselleni maisteluannokset hapankaalisalaattia, aivan törkeän pehmoiseksi keitettyä naudankieltä, kokonaisena paahdettua ankkaa, sienisalaattia sekä venäläistä kaalipiirasta. Erinomaisia sapuskoita kaikki tyynni!
Järkevät ihmiset olisivat skipanneet juustot, mutta seurueemme ei tietenkään tehnyt niin.
Aterian makeaksi päätökseksi lusikoin karpalokiisseliä kermavaahdolla ja hörpin samovaarista valutettua venäläistä teetä, johon kauhoin reilusti vattuhilloa.

Zakuskapöytä ja osuuteni kuohuviinipullosta maksoivat yhteensä 59 euroa, mikä on mielestäni loistohinta niin laadun kuin määränkin näkövinkkelistä. Kaupan päälle tuli niin kova ähky, ettei meinannut vielä seuraavana aamunakaan olla nälkä. Спасибо большое!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...