27. maaliskuuta 2016

Vietnamilaisen paholaisen munat

Paholaisen munat eli lontooksi deviled eggs ovat suosittua syötävää näinä päivinä. Niitä oli tarkoitus valmistaa omaankin pääsiäispöytään hyväksi havaitulla tavalla, kunnes törmäsin i am a food blogin kiintoisaan instakuvaan bánh mì-munista.  

Tarkkaa bánh mì deviled eggs-reseptiä en kuitenkaan edellä mainitusta blogista paikallistanut (sen sijaan korealaismunien ohje siellä oli korvan taakse pantavaksi), joten piti vähän improvisoida,

Improilun tuloksena syntyi aivan jumalattoman herkullisia alkupalamunia kahden hengen pääsiäisaterialle. Niissä maistuivat kivasti vietnamilaisista bánh mì-leivistä tutut maksapasteija, korianteri sekä marinoidut porkkanat. Myös paholaisen munille ominaista kipakkuutta löytyi mukavasti.  
Tarvitset:
3 munaa
3 rkl maksapasteijaa
1 rkl majoneesia
töräyksen Srirachaa

Marinoituihin porkkanoihin tarvitset:
porkkanan
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl kalakastiketta
ripauksen sokeria
pätkän punaista chiliä

Lisäksi tarvitset:
tuoretta korianteria
punaista chiliä

Tee näin:
Laita ensin porkkanat marinoitumaan.

Kuori porkkana ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi.

Tee marinadi porkkanoille sekoittamalla etikka, kalakastike, sokeri ja chili keskenään.

Laita porkkanasuikaleet marinadiin ja anna ässehtiä puolisen tuntia.

Keitä munia 8 minuttia. Jäähdytä munat kylmässä vedessä ja kuori ne.

Halkaise munat pitkittäin ja irroita keltuaiset pikkulusikalla.

Sekoita keltuaiset, maksapasteija ja majoneesi kulhossa tasaiseksi tahnaksi. Mausta tahna Srirachalla.

Täytä munanpuolikkaat tahnalla. Koristele munat marinoiduilla porkkanasuikaleilla, korianterilla ja chilillä.

Tarjoa heti.

26. maaliskuuta 2016

Keltainen kermakakku

Tämä on jo toinen kerta tänä vuonna, kun kunnostaudun kakkumaakarina (tosin se eka torttu ei vaatinut varsinaisesti leipomista vaan hyydyttämistä). Fakta on silti pikkuisen hämmentävä, koska kokkailen paljon mieluummin suolaisia kuin makeita syömisiä ja jauhopeukalonikin on kohtalaisen keskellä kämmentä.

Syyn baakkelsin numero kaksi valmistukselle antoi taannoinen vitello rutilus-dinneri, jolle piti loihtia jotain jälkkäriä. Kiitos internetzin, löysin brittiläisen delicious.-lehden sivuilta herkulliselta kuulostavan suklaa-appelsiinipiiraan ohjeen.
Leipomuksen toteutus osoittautui aika haastavaksi erityisesti taikinan työstön osalta. En onnistunut saamaan piirakasta yhtä sievää kuin originaalireseptin yhteydessä olevassa kuvassa, eikä minun karamellikastikkeenikaan ollut vissiin ihan sellaista kuin piti, mutta aika hemmetin hyvää tästä silti tuli. Toisaalta, jos täytteessä on puoli litraa kermaa, niin lähtökohta oivalliselle vanhan liiton jälkiruoalle on jo melko hyvä.
Pohjaan tarvitset:
80 g sokeria
150 g suolatonta voita
260 g vehnäjauhoja
30 g kaakaojauhetta
munan
2 rkl kylmää vettä

Täytteeseen tarvitset:
8 keltuaista
75 g sokeria
5 dl kermaa
appelsiinin raastetun kuoren

Karamellikastikkeeseen tarvitset:
100 g sokeria
2 rkl vettä
1 dl kermaa
30 g suolatonta voita
ripauksen suolaa

Lisäksi tarvitset:
appelsiinin siivuja koristeluun

Tee näin:
Sekoita kylmä, kuutioitu voi ja sokeri keskenään. Hiero käsin joukkoon jauhot ja kaakaojauhe, kunnes seos muistuttaa rakenteeltaan korppujauhoja. Lisää lopuksi muna ja vesi.

Vaivaa taikina tasaiseksi ja muotoile siitä paksuhko kiekko. Kiedo kiekko kelmuun ja laita se jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 190-asteiseksi.

Kauli taikina kahden leivinpaperin välissä vajaan puolen sentin paksuiseksi. Poista ylin leivinpaperi ja rullaa taikina sekä alempi leivinpaperi varoen kaulimen ympärille.

Asettele taikinakiekko irtopohjaiseen piirasvuokaan. Painele taikinaa leivinpaperin läpi vuoan pohjalle ja reunoille. Poista leivinpaperi ja siisti taikinan reunat veitsellä. Ylijäämätaikinalla voit paikkailla mahdollisia pohjaan tai reunoihin jääneitä aukkoja.

Rutistele leivinpaperiarkki mytyksi. Suorista paperi ja asettele se taikinan päälle. Kaada paperin päälle keraamisia tai kuivattuja herneitä ja laita vuoka jääkaappiin varttitunniksi.

Paista pohjaa herneineen uunissa 15 minuutin ajan. Poista herneet sekä leivinpaperi ja anna pohjan olla uunissa vielä 5 minuuttia.

Valmista täyte pohjan paistuessa.

Sekoita keltuaiset ja sokeri. Lämmitä kerma höyryäväksi ja lisää se ohuena nauhana keltuais-sokeriseokseen koko ajan vatkaten.

Siivilöi täyte ja lisää joukkoon raastettu appelsiininkuori.

Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Kypsennä piirasta uunissa vielä puoli tuntia.

Anna piiraan jäähtyä kymmenisen minuuttia ja poista se varovasti vuosta. Laita piiras jääkaappiin jähmettymään vähintään tunniksi.

Valmista karamellikastike juuri ennen tarjoilua.

Laita sokeri ja vesi kattilaan. Kuumenna sekoittaen kunnes sokeri on sulanut. Anna seoksen ässehtiä miedolla lämmöllä kullanruskeaksi siirapiksi. Varo polttamasta sitä!

Kun sokerisiirappi on kullanruskeaa, lisää jokkkoon kerma. Sekoita karamellikastike miedolla lämmöllä tasaiseksi. Lisää lopuksi voi sekä ripaus suolaa.

Kuori appelsiini ja leikkaa siitä siivuja piiraan päälle koristeeksi.

Tarjoa piiras karamellikastikkeen kanssa.

12. maaliskuuta 2016

Vitello rutilus

Olen isolla ilolla pannut merkille torikauppiaiden valikoimiin ja joidenkin kauppojen hyllyillekin ilmestyneet särkisäilykkeet, sillä perinteisesti "roskakalana" pidetty särki maistuu mahdottoman hyvältä varsinkin savustettuna.

Särkeä savustavat ja purkittavat ainakin domberelainen Pirkan Säilyketukku (jolla ei tiettävästi ole mitään kytköksiä Keskoon) sekä Nurmeksessa toimiva Pielisen Kala. Viime ravintolapäivänä bongasin Ruttopuistosta korpilahtelaisia Järkisärki-tuotteita, jotka olivat kaiken muun hyvän lisäksi pakattu lasipurkkiin, joita suosin metallisten säilykepurkkien sijasta aina kun se on mahdollista.
Purkillinen herkkukalaa.
Särkisäilykkeet toimivat leivän päällä tai salaateissa ihan sellaisinaan. Lisäksi niistä voi tehdä maistuvia tahnoja levitteeksi tai täytteeksi kaikkiin tarkoituksiin, joissa kalaisia levitteitä tai täytteitä tarvitaan. Soppien, soossien, paistosten, laatikoiden, pullien ja pihvien tykötarpeiksi ne sopivat myös.

Ja nyt särki on todettu passeliksi ainekseksi myös italialaisen alkupalaklassikon, vitello tonnaton, kastikkeeseen. Tykkään kovasti vitello tonnatosta, mutta WWF:n kalaoppaan tonnikalalle näyttämien kyseenalaisen väristen liikennevalojen vuoksi tunapurkit eivät ole enää pitkiin aikoihin Kulinaarimurulan keittiöön asti kulkeutuneet. Mutta nyt tonnikalalle on kestävämpi vaihtoehto!
Rutilussoossi in the making.
Annoin härmäläiselle versiolle nimen vitello rutilus särjen latinankielisen nimen (Rutilus rutilus) mukaan. Testasin sitä pari viikkoa sitten Hella & Herkku-Annalla, joka on italialaisten ruokien guruni. Itsehän olen käynyt Italiassa ainoastaan vaihtamassa lentokonetta matkalla Etiopiaan, joten saapasmaan autenttisten sapuskoiden testaus on vielä siellä meikäläisen superpitkällä kulinaarisella bucket listilla.
Vasikka jäähyllä.
Anna siunasi tuunatun vitelloni, mistä oli helpottunut, sillä valmistin ruoan hänen blogistaan löytyvällä ohjeella. Muilta osin olin uskollinen originaalireseptille, mutta tonnikala tuli siis onnistuneesti korvattua savusärkisäilykkeellä.

Vitello rutilus on helppo tehdä, joskin sen työstö vaatii hiukan aikaa. Vasinkanpaisti kannattaa hauduttaa jo ateriointia edellisenä päivänä ja antaa sen sitten maustua liemessään yön yli. Kastikkeen sen sijaan surauttaa käden käänteessä, mutta sillekin tekee hyvää ässehtiä hetki jääkaapissa ennen herkuttelua. Ja kastiketta pitää sitten olla REILUSTI.
Vitello rutilus.
Tarvitset:
500 g vasikan sisäpaistia

Haudutusliemeen tarvitset:
1½ l vettä
sipulin
3 valkosipulinkynttä
porkkanan
sellerinvarren
muutaman timjaminoksan
laakerinlehden
10 mustapippuria
4 tl merisuolaa

Savusärkikastikkeeseen tarvitset:
2 dl majoneesia
100 g savusärkeä
1 rkl pieniä kapriksia
3 sardellifileetä
2 valkosipulinkynttä
5 tippaa Tabascoa
suolaa
(2-3 rkl paistin keitinlientä)

Lisäksi tarvitset:
kapriksia
mustapippuria

Tee näin:
Ota paisti huoneenlämpöön liemen esivalmistelujen ajaksi.

Laita vesi kuumenemaan.

Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet. Pilko sipuli muutamaan osaan ja paina veitsen lappeella valkosipulinkynsien rakenne rikki.

Pese ja ja paloittele porkkana sekä sellerinvarsi.

Lisää kaikki liemiainekset kiehuvaan veteen. Keitä niitä hetki ja alenna sitten lämpöä.

Työnnä paistomittari vasikanpaistin paksuimpaan kohtaan mahdollisimman keskelle lihapalaa.

Laita liha liemeen ja varmista, että neste peittää sen kokonaan koko kypsennyksen ajan.

Hauduta lihaa liemessä, kunnes sen sisälämpö on 48 astetta. Tähän kuluu aikaa noin puoli tuntia.

Nosta kattila jäähtymään kylmällä vedellä täytettyyn tiskialtaaseen. Siirrä jäähtynyt lihakattila jääkaappiin maustumaan noin vuorokaudeksi.

Valmista kastike tarjoilupäivänä. Laita majoneesi, valutetut savusärjet, kaprikset, sardellit, kuoritut valkosipulinkynnet sekä Tabasco kulhoon. Sauvasekoita tasaiseksi.

Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jos kastike tuntuu liian paksulta, voit ohentaa sitä paistin haudustusliemellä.

Nosta liha liemestä ja kuivaa sen pinta (siivilöity liemi kannattaa käyttää esimerkiksi risoton nesteeksi).

Leikkaa paisti terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Asettele viipaleet tarjoiluvadille tai annoslautasille.

Peitä viipaleet kastikkeelle. Koristele kapriksilla ja rouhi päälle mustapippuria.

10. maaliskuuta 2016

Dim sum ja muita kantonilaisia juttuja

Yksi viime joulukuisen Hongkongin reissuni tavoitteista oli syödä niin paljon paikallisia pöperöitä kuin vain suinkin pystyn & kykenen. Kantonilaisen keittiön erikoisuus, dim sum, oli do eat-listallani erityisen korkealla, samoin kantonilainen bbq-possu.

Hongkongissa voi syödä hyvin sekä hurjan kalliisti että hurjan edullisesti. Pienellä budjetilla selviää jopa Michelin-mainintoja keränneessä Tim Ho Wanissa, jonka North Pointissa sekä Sham Shui Possa sijaitsevat kuppilat ovat yhden tähden ravintoloita ja Tai Kok Tsuinkin ovessa on Bib Gourmand-tarra. Majapaikkani oli Hongkongin saarella, joten sitä lähinnä sijainnut Tim Ho Wan (IFC Mall/Podium Level 1, Central) ei prenikoilla koreile, mutta siellä(kin) sapuskat ovat aivan tajuttoman herkullisia. Ja halpoja.
Dim sumit ovat Tim Ho Waneissa Se Juttu, joten siellä tuli vierailtua pariin otteeseen. Testattua ja oivalliseksi todettua tuli monta porsaanlihaa sisältänyttä settiä, joista yläkuvan vasemmassa ylälohkossa ja alakuvan close-upissa illistelevät char siu-täytteiset rapeat pullat ovat ihan totaalista parhautta! Pahaa sanaa ei voi lausua myöskään uppopaistetuista possudumplingeista (yläkuvassa oikealla ylhäällä), possun kylkipaloista chilisessä mustapapukastikkeessa (yläkuvassa vasemmalla alhaalla) tai kulhollisesta höyrytettyä riisiä ja possua (yläkuvassa oikealla alhaalla).
El classico.
Yksittäisten annosten hinnat Tim Ho Wanissa vaihtelevat 10-20 HKD:n välillä plus teestä veloitetaan muutama dollari per henkilö eli 10 eurolla syö itsensä pinkeäksi.

Muita hinta-laatu -suhteeltaan erinomaisia ketjuja ovat Crystal Jade sekä Din Tai Fung, jotka molemmat ovat tunnettuja soup dumplingeistaan, joiden kiinalainen nimi on xiao long bao.
Crystal Jadella on Honkkarissa yhteensä 10 toimipistettä (esimerkiksi lentokentällä on yksi), joista minua lähin sijaitsi samalla ostarilla kuin Tim Ho Wan. Myös Crystal Jade La Mian Xiao Long Baon (IFC Mall/Level 2, Central) hinnat ovat maltilliset. Yläkuvassa näkyvät possutäytteiset dumplingit, yyberkoukuttavat valkosipulikurkut, soppadumplingit possunlihalla sekä tölkki kiinalaista lageria maksoivat vajaan 10 euroa.

Star Ferry-lauttamatkan päässä hotellisaareltani löytyi lähin Din Tai Fung (30 Canton Road, Tsim Sha Tsui). Sinne (kuten kaikkiin muihinkin tässä postauksesta luetelluista dim sum-ketjujen paikoista) kannattaa mennä jonottamaan jo hyvissä ajoin ennen kuppilan avautumista. Henkilökunta jakaa jonottajille vuoronumeroita sekä meille helposti tunnistettaville ulkomaalaisille lontoonkielisiä tilauskuponkeja ynnä kuvallisia menuja.
Din Tai Fungin possutäytteiset soppadumplingit (yllä olevassa kuvassa alhaalla oikealla) ovat parhaimpia mitä olen konsaan syönyt. Olen nyt harrastanut niiden laadunvalvontaa sekä Australiassa että Kiinasssa, ja nyytit maistuvat täsmälleen yhtä makoisilta molemmilla mantereilla. Myös Din Tai Fungin pavut possunjauhelihan kanssa (ylhäällä olevassa kuvassa yläoikealle) sekä sienillä ja pinaatilla täytetyt höyrypullat (ylhäällä olevassa kuvassa alavasemmalla) ovat hyviä. Kuvassa olevat ruoat ja pullollinen olutta maksoivat alle 10 euroa.

Instagramista bongaamieni kuvien perusteella osasin suunnistaa DimDimSum Dim Sum Speciality Storeen (7 Tin Lok Lane, Wan Chai), jolla on haarakonttoreita myös Jordanissa, Mong Kokissa ja Shatinissa. Tämä Wan Chain paikka on tosi pieni, joten sinne saa jonottaa hyvän tovin.
DimDimSumin erikoisuus ovat söötit, possun näköiset höyrypullat (yllä olevan kuvan alarivi), joiden täytteenä on suolaista egg custardia (miten lie kääntyy tuo egg custard härmäksi?). Myös katkarapudumplingit (yllä olevan kuvan vasemmassa yläkulmassa) ja pannulla rapeutetut sianlihadumplingit (yllä olevan kuvan oikea yläkulma) olivat oivallisia. Kuvan safkat irtosivat reilusti alle 10 eurolla.
Kävin myös kokeilemassa rajojani setsuanilaisen keittiön suhteen lounastamalla Sichuan Housessa (2-8 Wellington Street, Central), jossa jopa tee (yllä olevassa kuvassa vasemmassa yläkulmassa) oli polttavaa (enkä nyt tarkoita pelkästään nesteen lämpötilaa). Teen kanssa alkupaloiksi tuodut tofubiitit olivat niin ärtsyjä, että yksi riitti minulle. Myös kurkkualkupala (yllä olevassa kuvassa yläoikealla) oli kiukkuista, mutta addiktoivaa kamaa. Friteerattujen munakoisojen (yllä olevan kuvan alin rivi) kanssa tarjoiltu soossi oli sen verran stydiä, että koisosiivuja ei siihen koko matkaltaan tullut dipattua. Sichuan House oli dim dum-ketjuja pikkuisen tyyriimpi ravintola, lounas siellä kustansi noin 30 euroa.

Kallimpaa hintaluokkaa edusti honkkarihipsterin suosimassa trendikkäässä SoHossa sijaitseva Ho Lee Fook (1 Elgin Street, Central), jonne ei voi tehdä varauksia, vaan pöydät jaetaan nopeimmille.
Kävin Ho Lee Fookissa jouluaattoillan aterialla, jolla nautin kukka- ja parsakaalista sekä pekonista (yllä olevan kuvan vasemmassa alakulmassa) koostuvasta herkusta sekä supermehukkaasta bbq-possusta (alla oleva kuva). Listalla oli paljon muitakin mielenkiintoisia annoksia, mutta koska dinneröin keskenäni, niin en viitsinyt tilata enempää ruokaa kuin pystyin syömään. Kiinalaisiin ravintoloihin todellakin kannattaa mennä isommalla porukalla, jolloin ruokalajeja voi tilata enemmän ja maistella useampia erilaisia judeemeja.
Kantonilainen joulukinkku.
Sooloillallinen (drinksu, kaksi ruokalajia ja yksi olut) Ho Lee Fookissa maksoi noin 35 euroa.

Joulunpyhistä selvittyämme laitoimme Hongkongissa asuvan kafruni kanssa pöydän koreaksi puitteiltaan upeassa paikassa nimeltä Mott 32 (Standard Chartered Bank Building, 4-4A Des Voeux Road, Central). Myös se oli hintatasoltaan sellainen, että oli ihan kiva olla liikkeellä monikossa.
Yllä olevassa kuvassa näkyy Mott 32:ssa ahnehtimiemme eväiden parhaimmistoa. Vasemmassa yläkulmassa on huippuhyviä koukutuskurkkuja. Oikeassa yläkulmassa on taivaallista munakoisoa. Alarivin vasemmanpuoleiset shanghailaiset nuudelit veivät  kielen mennessään ja jokainen muru tuli syötyä myös oikean alakulman hapanimelästä possusta. Mott 32:n versio kantonilaisesta char siusta (alla oleva kuva) veti kirjaimellisesti sanattomaksi. Ai-van saakelin hyvää sikaa!
Kantonilainen joulun jälkeinen kinkku.
Geetee, hongkongilaisen pienpanimon erinomainen amber ale ja osuuteni safkoista köyhdyttivät minua reilun sadan euron verran.

Luulin, että pystyisin syömään kiinalaista ruokaa rajattoman ajan, mutta vajaassa viikossa dim sumiin ja possuun eri muodoissa alkaa jo snadista leipääntyä. Mutta mitään en kadu, reissu oli ruokahuollon kannalta erittäin onnistunut.
Honkkariin matkaaminenkin sujui suhteellisen tuskattomasti, sillä tililleni oli kertynyt sen verran reilusti Finskin pojoja, että pystyin upgreidaamaan itseni mennen tullen bisnekseen. Siellä on kyllä mukavasti jalkatilaa ja muikea valikoima alkoholia, mutta ei se ruoka niin kovin kaksista ole. Parasta antia olivat juustot, joita sitten nakertelin menomatkalla mainion portviinin (yllä olevan kuvan vasen yläkulma) ja paluulennolla muhevan punkun (yllä olevan kuvan vasen alakulma) kanssa sekä suomalainen palkintosonnigini, joka kerrankin tarjoiltiin ilman jäisiä karpaloita ja rosmariininoksaa (yllä olevan kuvan oikeanpuoleinen otos) #feelfinnair

7. maaliskuuta 2016

Kolmen tähden tapaninpäivällinen

Koska joululomamatkasta Hongkongiin on jo yli kaksi kuukautta ja juhannuskin on käytännöllisesti katsoen nurkan takana, niin lienee korkea aika naputella reissun ruokakokemuksia tänne blogiin vielä kun muisti on tallessa.

Honkkarin visiitin ehdottomasti eniten odottamani ravintolakeikka suuntautui Alvin Leungin perustamaan Bo Innovationiin (60 Johnston Road,Wan Chai), jonka nimen olen sekoittanut useampaankin otteeseen ihan toisella alalla operoivaan Bo Conceptiin.
Palleroinen tyyppi Bo Innovationin sisäänkäynnin vieressä ei ole vakiokalustoa vaan joulukoriste.
Leungin kuppila sijoittuu viime viikolla julkistetulla vuoden 2016 Aasian 50 parhaan ravintolan listalla sijalle 41 ja on arvioitu kolmen misukan arvoiseksi. Tosin Michelin Guide Hongkong & Macauta on sen kahdeksanvuotisen olemassolon aikana ehditty kritisoida melkoisen ailahtevista ja epäjohdonmukaisista arvioistaan, mutta minusta kritiikin kohteena oleva linjattomuus jotenkin kuuluu kiinalaisiin meininkeihin.

Kävin Alvinin baarissa tapaninpäivänä, jolloin siellä oli tarjolla vain 15 ruokalajin maistelumenu. Siltä löytyi kuitenkin ilahduttavan paljon samoja syömisiä, joita näkyy olevan normi-iltojenkin listoilla. Ennen ravintolaan saapumista nautitun gintonicin pehmentämälle meikäläiselle oli myös naurettavan helppoa kaupata menulle laadittu juomapaketti.
Talon leipä oli kevätsipulipannarin makuista kantonilaista vohvelia.
"X-treme Chinese Cuisine" oli ehkä keskeisin syyni Bo Innovationissa illastamiselle. Aterian aikana törmäsin moniin tuttuihin kantonilaisen ja hongkongilaisen keittiön makuihin välillä hyvinkin yllättävistä raaka-aineista tai perinteisestä poikkeavalla tavalla valmistettujen sapuskoiden muodossa,
Hiilihappojään kanssa kikkailua on aina kiva katsella...
Nitro
...varsinkin kun lopputuotosta, viisimausteista ja inkivääristä "vaahtokarkkia", pääsee maistamaan.
Oyster
Jos saisin päättää, niin nauttisin jatkossa kaikki osterini kaviaarin, lehmän kielen ja kirpsakan setsuanilaisen vihreän soossin kanssa.
Alkunapojen kanssa siemailtu kiinalaisen (!) Grace Vineyardin kuohuviini Angelina 2009 oli kaikin puolin positiivinen yllätys. Kaukana ovat ne ajat, jolloin kiinalaisen viinin valikoima rajoittui punaiseen ja valkoiseen Great Walliin.
Foie Gras
Edes huono omatunto ei saanut Chu Yeh Ching-bambuviinalla terästetyn mison, pikkelöidyn salaatin, omenan ja bambunversojen kanssa tarjoiltua hanhenmaksaa maistumaan katkeralta.
Fermentoiduista bambunlehdistä valmistettu vodka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Aiemmat kokeiluni kiinalaisten tiukkojen viinojen kanssa ovat olleet ikävähköllä tavalla ikimuistoisia, joten 45-volttisen bambuviinan nuuhkuttelu ja maistelu oli tilanteena hyvin jännä, Ihastuin tähän makeanpehmään alkoholiin sen verran, että sitä piti etsiä mukaan tuliaisarsenaaliin.
Toro
Normaalisti boikotoimaani tonnikalaakin vetelin toinen silmä kiinni. Sen kanssa oli tarjolla ihan tolkuttoman herkullista umamiöljyä, letkeitä ja rapsakoita nuudeleita sekä hämmentävän kuuloista "wok air"-jauhetta. Oli mitä oli, mutta hyvää se oli!
Umamiöljyä loroteltiin lautaselle söpöstä lasikannusta.
Alaska King Crab
Instagramissa bongaamieni kuvien perusteella olin jo henkisesti valmistautunut syömään yhden ruokalajin vauvanruokapurkista. Kuningasrapumousse, jonka joukossa oli kivoja rapeita mitälie-biittejä, oli namia. Koska olen tyttö, sain lusikoida baby foodia  kitusiini pinkillä Hello Kitty-lusikalla. Naapuripöydän herrapari sai siniset lusikat.
Hanhenmaksan, tonnikalan ja kuningasrapumössön kyytipoikana toimi oivallisesti Dielin eksklusiivisesti Bo Innovationille valmistama Demon Riesling Nahe 2012.
Beef Consommé
Sitten alkoi aivan hullu makujen ilotulitus. Lehmäeläimen potkasta pienen ikuisuuden muhiteltu lihaliemi oli kruunattu aromikkailla matsutake-sienillä ja tryffelilä. Aivan käsittämättömän intensiivisen makuista lientä!
Molecular
Kantonilainen bbq-possu oli työstetty molekyyligastronomian taikatempuin suussa suloisesti poksahtavaksi helmeksi, joka maistui niin taivaalliselta, että ihan vähän meinasi itkettää.
Tomato
Hiljaiseksi vetivät myös eriväriset tomaatit, joiden kastikkeena oli vinkeää makeaa riisiviinietikkaa. Tämä etikkakin oli ihan uusi tuttavuus meikäläiselle, tituleerasivat sitä "kiinalaiseksi balsamicoksi", eikä vertaus ole ollenkaan huono.
Bambuvodkan lailla myös etikkaa tuli ostettua yksi leka tuliaisiksi, kun ystävälliset boinnovationilaiset esittelivät, miltä ihmesoossipullo näyttää.
Collovray & Terrier'n killerihyvä Poilly-Fuisse “V.V.” 2013 oli passeli pari erityisesti lihaliemelle.
Blue Lobster
Dekadentti makumatka jatkui hummerilla, joka pötkötteli vienosti chilillä maustetussa hummeriliemessä kera kaviaarin, maissin, herneiden sekä setsuaninpippurilla ryyditetyn hollandaisen *pökr*
Listan ehkä kiinnostavin sapuska oli jakinmaitojuusto, jonka päälle oli hellävaroen aseteltu optimilöysä ankanmunankeltuainen sekä liki säädytön määrä valkoista tryffeliä.
Oiskos tossa niin sanotusti tarpeeksi tryffeliä?
White Truffle
Iiiks, ihan törkeetä K18-yolkpornoa!
Snow White
Ennen pääruokia suu putsattiin ujosti hunajaisella yuzusorbetilla.
Hummerille, keltuaispornolle ja yuzusorbetille paritettu Domaine Henri Delagrannge et Filsin punaviini Volnay 1er Cru ”Clos des Chenes” 2013 oli ällistyttävän mainio kaveri nimenomaan juusto-keltuais-tryffelihässäkälle. Että tuli sekin päivä nähtyä, kun juon onnesta soikeana punkkua munaruoan kanssa!
Veal Sweetbread
Friteerattu (!) luuydin (!!) kuulostaa teoriassa täysin toteuttamiskelvottomalta idealta, mutta käytännössä se on niin hyvää, että sen pitäisi ehkä olla kielletty lailla. Ydinluun puolikkaasta tarjoillun luuydinkroketin rasvaisuutta komppasivat mukavasti pikkelöity artisokka, osterikastike sekä lootuspähkinämuhju.
Turkey Roulade
Risottomaisella pedillä sienillä täytetyn kalkkunarullan lisukkeena möllötteli pullea abalone, jota natustaessa suljin jälleen mieleni mahdollisilta uhanalaisuusuhilta. Jos koko muun vuoden pyrkii syömään eettisesti, niin eikös joulunpyhinä ole luvallista vähän sikailla?
Luuytimen ja kalkkunan painikkeeksi lirpin Xavier'n Bo Innovationille yksinoikeudella tuottamaa Chateauneuf-du-Pape  Demon MSGtä vuodelta  2010. Jösses, mikä viini *tähän sydän*
Almond
Jälkkärisetin käynnisti mantelihyytelö liemessä, jossa oli vihreää teetä, mystistä "mustaa sokeria" sekä kanelia, josta tuli mieleen joulu.
Black Christmas
Veriappelsiinista, pesusienimäisestä mandariikakusta, hasselpähkinöitä ja kiwistä työstetty jälkiruoka oli aika mitäänsanomattoman näköinen, mutta voi apua miltä se maistuikaan...
...tämän australialaisen Lake Breezen Moscaton kanssa. Tähän makupariin olisi ollut hyvä lopettaa.
Mutta ei! Pöytään kannettiin vielä teetä sekä pikkumakeita viehkolla yläotsikolla "Eight Treasures". Pakotin itseni maistamaan kaikkia, koska miten muka olisi voinut valita, syökö mandariininkuorella maustetun suklaakonvehdin VAI lohikäärmeen silmäksi nimetyn seesamipalleron VAI hunajajellyn VAI krysanteemi-custardilla täytetyn pienen tortun VAI punapapufudgepalan VAI kiinalaista taatelikakkua VAI saksanpähkinäkeksin VAI ruusu-hasselpähkinäsuklaanyytin.
Laskun maksun jälkeen koin suuren yllätyksen, kun sain ammentaa saatanalliseen paperipussiin kiinalaisia irtokarkkeja niin paljon kuin ilkesin.
Rohmusin pussiin aika monta White Rabbit-maitokarkkia, koska ne ovat ihania. Toki keräsin pussiin myös muita nameja ja seuraavana päivänä nekin maistuivat oudon epäkiinalaisilta.

Bo Innovation oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, mutta pikkurahalla siellä ei kyllä selviä. Illallinen viinipaketin kanssa tuli niin hävyttömän kalliiksi, että en taida uskaltaa julkistaa summaa, sillä äiti lukee blogiani ja kertoo sen kuitenkin mummille, jolla on heikko sydän.

Omasta pussistani serviisin joka tapauksessa maksoin ja sovin itseni kanssa, että ilta Bo Innovationissa on joululahja sekä korvaus tähänastisen työurani absoluuttisesti paskimmasta duunisyksystä. Mutta eipä siitä sen enempää, jossain tulevassa postauksessa kerron Tuoksuvan Sataman huokeammista ruokailumahdollisuuksista.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...