Walnut of the Lambs

Kulinaarimurulasta osallistutaan viime tipassa marraskuun ruokahaasteeseen pähkinäisellä lammaspadalla.

Tähän evääseen sopii erinomaisesti lapa tai muu luinen lampaan osa. Luut antavat loistavaa makua liemeen, jossa myös juurekset ja sipulit kypsyvät vastustamattomiksi.

Mukavaa vääntöä pataan tuo saksanpähkinöillä maustettu dijon-sinappi. Kokonaiset saksanpähkinät puolestaan yllättävät ruokavieraasi rapeudellaan.

Eilinen lumimyrängä loi kuin tilauksesta oikeanlaiset puitteet vitkaan kypsytettävälle padalle. Talviruokaa parhaimmillaan!

Säätä voi syyttää siitäkin, että pelotta läpi tuulen ja tuiskun syömäkylään taivaltaneet toverit muistuttivat perille päästyään erehdyttävästi Ötziä. Lumimiehet olivat nälkäisiä, onneksi ape osui alkukantaisten makuhermojen napakymppiin.


Tarvitset:
noin kilon palan lampaan lapaa
voita
5 porkkanaa
5 pientä naurista
12 salottisipulia
pullollisen punaviiniä
2 rkl (saksanpähkinä)dijon-sinappia
6 valkosipulinkynttä
150 g saksanpähkinöitä
rosmariinia
merisuolaa

Tee näin:
Laita uuni kuumenemaan 175-asteiseksi.

Paloittele lampaan lapa parin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Luisten kohtien työstöön kannattaa pyytää hjelppiä lihakauppiaalta.

Paista viipalaleet voissa pannulla kauttaaltaan kauniin värisiksi. Laita palat uuninkestävään astiaan (mielellään kannelliseen) odottelemaan.

Kuori porkkanat, nauriit ja sipulit. Paloittele juurekset isohkoiksi palasiksi ja paista niitä kokonaisten sipuleiden kanssa hetki pannulla voissa. Kaada palaset lihojen kavereiksi pataan.

Lorauta paistinpannulle puoli pulloa punaviiniä sekä sinappi. Anna seoksen kiehahtaa ja kaada liemi pataan.

Lisää pataan kuoritut valkosipulinkynnet, saksanpähkinät, reilusti tuoretta rosmariinia sekä maltillisesti suolaa. Lykkää uuniin ja anna muhia siellä vähintään kolme tuntia. Padan kypsyessä voit juoda jämäpunkun :-)

Syö lammaspata maalaisleivän ja notkean punaviinin kera. Hyvä seura ja lumimyrsky ikkunan takana tekevät sapuskasta elämyksen.

Purkkimaitoa ja banaaneja

Kiinnostuin Banoffee Piesta, kun Charlie haikaili sen perään Lostin ensimmäisen tuotantokauden kahdeksannen jakson kolmannessa kohtauksessa. Haaksirikkoisen hörökorvan kaipauksen kohde oli suomennettu mukavasti banaani-toffeepiirakaksi.

Ihmepiiraan keskeinen ainesosa on maitotiivisteestä valmistettu kinuski, joka syntyy kuin itsestään keittämällä avaamatonta maitopurkkia vesikattilassa kolmen tunnin ajan. Ällistyttävää, mutta totta.

Taikamaitoa saa monista etnisistä kaupoista ja Stockalta, hinta pyörii parin euron tietämillä. Kuvassa Vii Voanista hankittu maitopurkki.


Mitään pikaruokaa banaani-toffeepiirakka ei siis ole. Ellei kätevä emäntä ole keittänyt tiivistemaitokinuskia suuremmalla kattilalla varastoon! Kinuskiksi kiehautetun purkkimaidon säilyvyys kun on samaa luokkaa keittämättömän tölkin parasta ennen-suositusten kanssa.

Internetin syövereistä löytyy lisäinfoa piiraasta sekä video-ohjeistusta herkun työstämistä helpottamaan.


Olen pantannut ensimmäisen Banoffee Pien tekemistä, koska ajattelin sen olevan niin imelää, että yksi torttu riittäisi mitä todennäköisimmin tyydyttämään monipäisemmänkin seurueen makeanhimon.

Vihdoin sopivaksi koekaniiniryhmäksi osui viikonloppuhommia paiskinut työkaveriporukka, joille tarjoilin piirasta eilen hyvällä menestyksellä. Tortusta tykättiin, vaikka säilykepurkin keitto-operaatiota ihmeteltiinkin kollektiivisesti. Itse yllätyin siitä, että piirakka ei ollut niin äkkimakeaa kuin olin olettanut sen olevan.

Toteutin unelmapiiraan Elämä makeaksi-blogin reseptillä. Ullan ohje oli erittäin jees, erityisesti pohjaratkaisu toimi satasella. Banaaneja tosin laitan seuraavaan torttuun tuplamäärän.

Irtokarkkipäivä

Toveri -stjtr- nakkasi Kulinaarimurulaan makean haasteen:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koeta arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi.

Haaste sai minut nostalgisena muistelemaan lapsuuden karkkiostoksia. Kantakioskiamme piti Kiukkuinen Täti, joka preferoi asiakkaina aikuisia lottoajia meidän kakaroiden kustannuksella.

Matka kioskille jännitti joka kerta, mutta silti sinne tuli marssittua markka tai kaksi hikisessä käpälässä valitsemaan lasin takaa täytteitä lauantaipussiin.

"Kaks salmiakkimerkkaria. Kaks keltasta ja yks punanen kola. Yks merenneito, kaks lakupommia ja kaks kingkonginpäätä. Ja salmiakkijauhepussi, se missä on pilli. Ja sit vielä yks mansikkabubbis."

Oi noita aikoja :-)


Nykyään irtokarkkeja tulee ostettua lähinnä leffaan tai sushitarpeiksi, joten lähikaupasta piti paikallistaa karkkilaari. Valikoima oli melko suppea, mutta kyllä sieltä lempparit löytyivät.

Tai löytyivät yhtä lukuunottamatta. Minne ovat kadonneet salmiakkimerenneidot?

Kingkongit, ikiaikaisia ykkössuosikkejani. Erityishyviä ne ovat kohtuullisen tuoreina, mutta kyllä vähän sitkistyneemmätkin tulee järsittyä.

Noitapillit, irtsaripussini vakiokaramelleja. Näistä vetää helposti överit.

Colan makuiset viinikumit. Tämä on hiukan outoa, sillä muista lötkönamuista en juuri perusta.

Salmiakkiruutuja saa teollisesti pussitettunakin, joten näiden herkkujen vuoksi ei tarvitse olla irtokarkkikaukaloiden armoilla. Perussalmiakki-irtsari, nyt kun merkkarit eivät ole niin kuin ennen.

Vaahtokarkkisienet. Myös näissä on tuoreus tärkeää, kovettuneet vaahtokarkit ovat ällöjä. Nyt tyrkyllä oli vain punavalkoisia, mutta tykkään enemmän niistä beigelakkisista.

Lakutoukat ovat ihania! Nämä syödään AINA kaksi karkkia, vaaleampi ja tummempi, kerrallaan. Siksi molempia värejä on ostettava yhtä monta.

Millaisistahan makeisista pitävät Ketturouva, Ylimuuli tahi Polkkapossu? En edes yritä arvailla.

Leipää ja sirkushuveja

Harvensin jälleen kerran kotikoneellani villinä rehottavaa kuvatiedostoviidakkoa ja arkistojen kätköistä löytyi hämmentävän paljon postaamattomien pöperöiden kuvia. Varsinkin erilaisten leipäviritelmien määrä oli melkoinen, ohessa otos salonkikelpoisimmista syömisistä.


Maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa ja graavisuolattua lohta seesaminsiemenbagelin välissä. Taisin väsätä näitä jollekin alkusyksyn viikonlopun laiskotteluaamiaiselle. Siihen tarkoitukseen rinkeliruokien klassikot sopivat kuin otsatukka possulle!


Oulun reissulta hankittu tuliaispala palvattua naudan maksaa jatkojalostui muiden muassa leivänpäällysteeksi. Savumaksan, piparjuurituorejuuston ja ruisleivän liitto oli kertakaikkisen herkullinen!


BLT ilman ällää! Ruispaahtista, ritisevän rapeaa pekonia, tomaattia, majoa ja spruittaus ketsuppia. Krapulapäivän huikopalana vertaansa vailla. Suosittelen.


Sarjan tuorein tapaus on viime viikolta. Surautin suurin odotuksin Tamarind Heaven-blogin ohjeella satsin avocadohummusta. Enkä pettynyt, miähnä on loistava keksintö! Kera ciabattaa tai oikein hyvää maalaisleipää. Nomnomnom.

Hölkynglölgyn

Glögikausi on käynnistynyt Kulinaarimurulassa! Maistelimme toissailtana neljän naisen voimin kolmea eri juomaa.

Raadin ykkössuosikiksi nousi Blossan vienosti mustikkainen vuosikertaglögi. Käy ihmeessä hakemassa pullollinen nollakasia pitkäripaisesta, ennen kuin ne tyyten loppuvat!


Jostain kumman syystä kaapin kätköistä löytyi vielä vajaa pullollinen Blossan tyrnistä nollaseiskaa, jonka niin ikään joimme pois kuljeksimasta. Sekin oli hyvää, mutta ei tämän vuoden glöggin veroista.

Lisäksi hörpimme vodkalla terästettyä Hehkua. Olen kuulunut tämän Valion kausituotteen ylimpiin ystäviin siitä saakka, kun se tuli markkinoille. Kirsikan ja vaniljan kombinaatio nyt vaan on lyömätön.


Glögien kylkiäisenä tarjoilin daameille superjuustoisia leipäsiä. Patonkiviipaleille levitettävään tahdakseen sekoitin raastettua Appenzelleriä ja Emmentalia (molempia hulppeat 4 desiä), pari munaa ja puoli purkkia ranskankermaa. Kypsennystä 200-asteisessa uunissa herkut vaativat vartin verran.

Tarjolla oli myös piparkakkusuklaata, josta päästään tukevalle aasinsillalle, joka johtaa Suklaafestivaaleille. Suuntaa sinne tulevana viikonloppuna, jos Helsingissä kuljeskelet.

Muista myös käydä lammasostoksilla ja osallistua marraskuun ruokahaasteeseen. Aikaa on vielä ruhtinaallisesti.

Lopuksi Kulinaarimurula suosittelee syyslukemiseksi Tuomas Vimman gastropornokirjaa. Hykerryttävää parodiaa, älä ota sitä vakavasti ;-)

Rullatunaa

Väänsin kaapeista löytyneistä jämistä iltapalaksi herkkua, johon olen saanut inspiraation itseltään Apinanruokablogin Valtiattarelta. Siksipä kutsun hyväkkäitä muulimakeiksi ;-)


Tällä kertaa käytettävissä olevat tykötarpeet olivat rajalliset. Puristin purkilliseen tonnikalaa majoneesituubin lopun (noin 2 rkl) sekä noin viiden senttimetrin mittaisen pötkön wasabia.

Sushiriisia oli jäljellä reilu desi, joten pesin sen ja keitin sitten puolessatoista desissä vettä. Kypsän, hiukan jäähtyneen riisin maustoin ruokalusikallisella valmista Sushi Seasoningia.

Riisiä riitti levitettäväksi kahdelle noriarkille. Tonnikalatahnaa jäi yli, mutta ei se mitään.

Muulimakien kera nautiskelin soijaa, vihonviimeiset inkiväärit gari-purkin pohjalta sekä lisää wasabia. Riisuttu versio ilman kurkkua, sipulia tai surimijudeemejakin maistui ihan älyttömän makoisalle.

Tällaisia kun vielä oppisi joskus tekemään...

Melkein muttei ihan

Heräteostin joku tovi sitten minimaissitortilloja. Läpimitaltaan söpöjä kuuden tuuman lettuja valmistavat Nuevo Progreson palkkalistoilla olevat tsekkiäidit.

Tänään tein lettusista enchiladan tyyppistä evästä. Itse en tykkää siitä että kääröt peitetään kypsennyksen ajaksi chilisoossilla, vaan preferoin juustoraastehunnutusta. Rapeiden rullien kera voi sitten tarjota chilikastiketta tai tomaattista salsaa.

Kulinaarimurulan wannabe-enchiladat täytetään jauhelihamössöllä, ranskankermalla sekä syntisesti yksittäispakatuilla vakuumijuustoviipaleilla. Ja kuusi tuumaa on karvan verran yli 15 senttimetriä.


Tarvitset:
öljyä
300 g naudan jauhelihaa
sipulin
purkin jalapeñotäytteisiä oliiveja
lorauksen härkäfondia
Tabasco Chipotlea
8 pientä maissitortilla
ranskankermaa
8 Cheddar-sulatejuustoviipaletta
raastettua Emmentalia
tomaattisalsaa

Tee näin:
Laita uuni lämpenemään 200-asteiseksi.

Kypsennä jauheliha ja pilkottu sipuli öljyssä paistinpannulla. Lisää paloitellut oliivit sekä oliivipurkin liemi ja anna porista kunnes neste on haihtunut. Mausta härkäfondilla ja savutabascolla.

Voitele tortilla ranskankermalla ja lätkäise letulle sulatejuustoviipale. Lusikoi jauhelihaseosta tortillalle ja kääri se rullalle. Aseta rulla saumapuoli alaspäin uuninkestävään astiaan. Toista kahdeksan kertaa.

Ripottele kääröille juustoraastetta ja uunita 20 minuuttia. Laita sen jälkeen grillivastukset päälle ja jatka nuketusta noin 10 minuuttia.

Syö hieman lauhtuneina tomaattisalsan kanssa.

Auf Wienerschnitzel

Sunnuntailounaan tykötarvearvonnassa nauta voitti lampaan turvan mitalla eli Kulinaarimurulassa tarjoiltiin tänään ritisevän rapeita wieninleikkeitä.

Tämän retroklassikon valmistusaineista käydään tiukkaa sorkanvääntöä possun, naudan ja vasikan kesken. Vasikkatarjonnan puutteellisuuden vuoksi olin pakotettu paistamaan pihvit vähän vanhemmasta lehmästä.

Myös leikkeen lisukevalikoimista kiistellään. Sitruunaviipale lienee ainoa asia, joka eri koristelukoulukuntia yhdistää.

Itävallassa schnitzel syödään pelkän sitruunan kanssa, jossain osissa maata lisukkeeksi kipataan vielä puolukkahilloa. Ei varmaan huono vaihtoehto sekään!

Itse tykkään sitruunan ohella anjovisfileiden suolaisuudesta ja kapristen kirpeydestä eli Kulinaarimurulan wieninleikkeet popsittiin kaikilla mausteilla.


Wieninleikkeisiin tarvitset:
viipaleen naudan sisäpaistia ruokailijaa kohden
suolaa
mustapippuria
vehnäjauhoja
munan (yksi muna riittää 3-4 leikkeelle)
korppujauhoja
öljyä

Lisäksi tarvitset:
sitruunan
anjovifileitä
kapriksia

Tee näin:
Nuiji lihaviipaleet ohuiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Valmistele leivityslinja eli laita yhdelle laakealle lautaselle venhäjauhoja, toiselle kevyesti vispattu muna ja kolmannelle korppujauhoja. Pyörittele piffit kauttaaltaan ensin vehniksissä, sitten munassa ja lopuksi korppujauhoissa.

Paista leikkeitä pari-kolme minuuttia per puoli reiluhkossa määrässä ruokaöljyä. Tavoiteltava väri on kullanruskea. Imeytä liiat öljyt lihoista talouspaperiin tai pyyhkeeseen.

Koristele leikkeet sitruunaviipaleella, anjovisfileillä ja kapriksilla. Nauti pottumuusin kanssa.

Ai niin: ken tunnistaa, minkä leffan repliikeistä postauksen otsikko on lainattu, onnitelkoon itseään hyvästä muistista ja elokuvamausta :-)