Kurpitsamoskassa toteutettiin kaikkien kyökkitirkistelyyn taipuvaisten unelmia avaamalla ovet keittiöön ja sen kaappeihin. Kokkausfasiliteetteja on esitelty myös Sillä sipulissa.
Täällä Kulinaarimurulassakin halutaan harrastaa avoimien ovien politiikkaa, joten tervetuloa kurkkimaan :-)
Virallisesti kämppäni sydäntä tituleerataan keittokomeroksi. No, ei nimi kyökkiä pahenna. Olen suhteellisen tyytyväinen säilytystilan määrään (voiko sitä muka olla liikaa?) ja muutenkin on lääniä mellastaa.
Ja sitten se pakollinen jääkaappi, joka oli kuvaushetkellä melko tyhjillään. Osta tie, muistathan osallistua elokuun juurevaan ruokahaasteeseen! Minäkin yritän ehtiä mukaan, punajuuria on jo tuolla alahyllyllä ruskeassa paperipussissa.
Jääkaapin vieressä sijaitsee viinavarasto. Alkoholisäiliö on muuten keittiöni ainoa lukittava kaappi!
Viinavaraston alakerrassa säilytän peruselintarvikkeita eli viiniä ja leipää. Myös suola- ja pippurimyllyt ovat aina käden ulottuvilla. 
Kuivamuonavarastoistani voinee päätellä, että minussa virtaa hamsterin verta. Vain juoksupyörä puuttuu! Ja sellainen tippa-annosteleva juoma-automaatti! 
Minne joku toinen asukki olisi sijoittanut mikroaaltouuniin, minä sijoitin öljy- ja etikkapulloja. Niitä tarvitaan usein. Kuten myös "Ruokailijoille"-kylttiä, jonka tunnustan sosialisoineeni itähelsinkiläisestä ravitsemusliikkeestä. Sen sijaan söpöä munakasvispilääni en ole vielä käyttänyt kertaakaan.
Keittiökirjallisuuden (Anthony Bourdainin Kobraa lautasella on taas lainassa) olen tuupannut vitriinikaapin alahyllyille. Ihan alimmaisina olevissa vetolaatikoissa on vinoja pinoja lehdistä revittyjä ruokaohjeita (ja makkarin kaapeista löytyy mappitolkulla ruokalehtileikkeitä jäsentyneemmässä muodossa).
Kaapin päällä komeilevat Riviera-putkiradio sekä ukkivainaan Petroskoista hankkima tuliaissamovaari. Molemmat olisivat ihan soivia pelejä, jos vain saisin hommattua niihin nykyisiin pistorasioihini sopivat tökkelit.
Tomaatteja säilytän lempeässä huoneenlämmössä vaakakupissa. Tällä hetkellä tomaattireservini on karvan verran yli 300 grammaa.
Osa purkeissa olevista mausteista löytyy niitä varten rakennetusta kaapista, joka on pykätty järjettömästi lieden yläpuolelle. Onneksi siinä on sentään ovi.
Sipulit ja valkosipulit loikoilevat ennen hyötykäyttöä mummovainaan perintökulhossa. Ja kuten kyltistä näkyy, tarjoillaan Kulinaarimurulan syömäkyläileville tovereille myös mahdollisuus valintaan.
23. elokuuta 2008
Avoimet ovet
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Jopa näyttää kotoisalta ja tutulta! Sulla on aina niin siistiä ja tyylikästä. Ja mieletön kirjahylly (keittokirjahyllyn lisäksi), josta tekisi mieli viedä aina puolet mukanaan.
Toiseksi olen aina ottanut sen. :-D
Ps. Pariisissa syöty fondue ei ollut yhtä hyvää kuin Emman valmistama. :-P että jos Emma luet tämän niin. Nii-i.
Jee, lisää keittiöitä!
Aivan ihanan rakastettava köökki ja mielenkiintoisia yksityiskohtia! Rakastuin silmittömästi keittiövaakaasi, jonka kaksoisolennon saan vielä toivottavasti joskus omaan keittiööni!
Ihanan näköistä!
Voi perkules, unohdin koko ruokahaasteen, itseasiasa en ole siihen ikinä osallistunut, muistan kuinka myöhästyin ekasta haasteesta joskus 1,5 vuotta sitten, enkä ole vieläkään ehtinyt mukaan. Ja just mulla oli kauheasti punajuuria, mutta säilöin ne.
Hmm...ensi kerralla sitten!
mielenkiintoista nähdä lisää keittiöitä. taitaa itsestä löytyä pieni tirkistelijä ;)
marin tavoin ihastuin keittiövaakaasi. todella hieno! samoin viimeisen kuvan kyltti - sitä voisi vilauttaa välillä marisevalle 4-vuotiaalle ;)
ja vetolaatikot kuivamuonaa varten - paljon kätevämpää kuin kaapit, joista tarvittava on kaivettava (aina) sieltä takarivistä.
onko sulla tosiaan aina noin siistiä...?
Grööf, täälläkö minun piti jotain fondipulloa katsella?
Ainakin 32 jättikatkarapua marssi näin satujatarin suusta alas eteen päin. Koska matka oli hauska niin, pyysivät he mukaan muutaman tavallisen katkarapusen.
Ou mai gaad, että mie olen täynnä. Kiitos kutsusta ja seurasta, hyvä idea!
Muuli, kiva että tarjoilut ovat kelvanneet :-) Ja itsellesi superkiitokset berberen ilosanoman julistamisesta Apinakeittiössä ja keittiön ulkopuolella! Eivät minunkaan varastoni loputtomat ole, joten sitä tarttee varmaan jossain vaiheessa alkaa sekoittelemaan itse...
Mari, vaaka on munkin lempparivehkeitä (heti tohottimen jälkeen) ja nuo tomaatit vaan sopivat vaakaan NIIN hienosti! Ostin keksinnön viime syksynä Mokon alesta.
Kata, mullakin juurten marinointi mennee yötöiksi eli improvisoinniksi kääntyy tämä haaste. Onko sulla jotain spessua punajuurten säilövinkkiä?
Hyppis, vetolaatikot ovat kyllä tosi käteviä ja niihin mahtuu pelottavan paljon kaikkea... Kylttejä myy mukava täti Hakaniemen hallin kakkoskerroksessa. Ja mulla ei tod. ole aina noin siistiä kuin kuvissa. Ainoastaan silloin kun tulee vieraita tai otetaan valokuvia blogia varten ;-)
S&T, ähky on täälläkin, mutta katkarapubuffa kuivalla maalla nyt vaan on vastustamaton judanssi. Kiitos seurasta, tuas kerran! Sitä hummerifondia myydään samanmuotoisissa puteleissa, joita näet kaksin kappalein jääkapin keskimmäisellä ovihyllyllä. Hummeriversiossa taitaa olla punervat etiketit.
Siis miten voi kellään olla noin siistiä ja joka purkki kurissa ja ojennuksessa? Iski siisteyskateus. :D
Ihan tosi hieno keittiö sulla kaikin puolin.
Huomenna meillä tehdään yhdistetty kevät- ja joulusiivous. Ehkä pakko ottaa sitten pari kuvaa köökistä ennen kuin ehdin sekaistaa sen taas..
Veera, mä olen aika hyvä laittamaan asioita suoriin riveihin, mutta tooosi huono esmes pyyhkimään pölyjä tai luuttuamaan lattioita. Suorilla riveillä syntyy illuusio siisteydestä vaikka olisi vähän likaistakin ;-)
Näyttää kodikkaalta. Ja vaaka on hurmaava!
Matleena, kiitos. Viihdyn kyökissäni itsekin.
Lähetä kommentti